työnohjaus arkistot - Karjalahipsteri

Kesälomasta kesälomaan – karjalahipsterin työvuosi 24-25

karhip — Wed, 28 May 2025 15:18:10 +0000

Polkupyörävaeltajat Rauhassa

Ei pääse koira karvoistaan… Pitkään koulussa työskennelleenä hahmotan työvuoteni edelleen kesälomasta kesälomaan, ikään kuin lukuvuoden mitassa. Tänään oli kevään viimeinen työnohjaus ja huomenna helatorstaina ensimmäinen lomapäiväni. Olo on onnellinen ja mieli iloinen.

Usein kun tapaan vanhoja tuttuja naamoja niin kysymys minulle kuuluu, että minkäs verran sinä teet sitä työnohjausta. Somepäivitysteni kautta yliedustuu karjalan kieli, musiikki ja kultturityöt vaikka tottahan se on, että silläkin saralla työni on moninaista. Silti se oma päätyöni on työnohjaus.

Työnohjaukselle ja sairaalaopetukselle on yhteistä se, ettei työn sisällöstä ja ohjausprosesseista somessa avauduta eikä arkea jaeta. Työnohjaajan tärkein työväline on luottamus ja vain sen päälle voi olla annettavaa sekä huolissa ja umpisolmuissa että työn kehittämisen kysymyksissä tai onnistumisen jakamisessa. Ilman luottamusta työnohjaaja ei voi tehdä työtään. Siksi en jaa somessa juuri mitään työnohjaukseen liittyvää.

Työkauden päätteeksi on kuitenkin paikallaan kerrata mitä työnohjaus on omalta osaltani viimeisen vuoden ollut. Olkoon tämä koonti sellainen luvallinen kurkistus minun työnohjaajuuteeni.

Asiakkaita minulla oli tänä työkautena yhteensä 34 kappaletta ja ohjattavia työntekijöitä 148. Ryhmiä ohjasin eniten (23) ja yksilöasiakkaita minulla oli 11. Suurin osa työnohjauksista tapahtui opetusalalla työskentelevien ammattilaisten kanssa (22 asiakasta). Esihenkilöt (6 asiakasta), asiantuntijatyöntekijät (4 asiakasta) sekä sote-ammattilaiset (3 asiakasta) olivat muita työnohjauksen kohderyhmiä. Tiedostan, että opetusala on ominta aluettani, mutta iloitsen mahdollisuudesta työskennellä myös muiden alojen ammattilaisten kanssa. Etäohjausta osin tai kokonaan annoin viidelle asiakkaalle.

Prosessit vaihtelivat yhdesta kerrasta pidempijaksoisiin prosesseihin. Yleensä ohjauskertojen määrä vaihtelee kolmen ja kymmenen välillä. Keskiarvo on ehkä kuuden tapaamisen tienoilla. Lyhyempien, esim. kriisiohjausten, rinnalla minulla on ollut tänäkin vuonna pidempiä useamman vuoden prosesseja. Ensimmäisille omille pitkille prosesseille jouduin tänä keväänä sanomaan heipat, vaikka esiin nousi toive jatkaa ”vielä yksi vuosi”. Pitkissä prosesseissa pidän tärkeänä, että yhteistyöstä sovitaan vuosi kerrallaan tiedostaen samalla se, että jossain vaiheessa (max. 5 vuotta) on ohjaajaa vaihdettava. Irrottaminen pitää osata tehdä ennen kuin molempien eväät on syöty. Kaikesta huolimatta huomasin itsessäni suurta haikeutta pitkäaikaisen hyvän yhteistyön päättyessä muutama viikko sitten.

Kovin usein työnohjauksessa käsiteltävät teemat ovat universaaleja työtehtävistä ja itse substanssista riippumattomia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen linkittyviä kysymyksiä. Työnohjaajan tehtävä ei ole tulla kertomaan ”miten ne työt pitää hoitaa” vaan auttaa ja ohjata oleellisten asioiden äärelle – luottamusta rakentamalla ja osaamista vahvistamalla. Toki usein myös konsultatiivinen työote on sovitusti läsnä, jos asiakkaan oma toivomus sellainen on.

Viiden vuoden työnohjaajuus on irrottanut minut entisestä työroolistani. Tiedostan, että alkuun piti sinnitellä sen kanssa, ettei johda, opeta ja kouluta sekä vie näin toimijuutta henkilöiden omasta työstä. Pitkän esimiesuran haittoja huomasin olevan yllättävän paljon. Poisoppiminen vei aikaa ja vaati tietoista ammatillisuuden uudelleen kalkulointia. Toisaalta olen äärimmäisen iloinen siitä parinkymmenen vuoden reksi- ja sairaalaopetuskokemuksesta. Noissa rooleissa olen ehtinyt kokea monenlaisia tilanteita sekä oppinut pikaorientoitumaan yllättäviin tilanteisiin arjessa ja kriiseissä avoimin mielin.

Olen iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus myös työn reflektointiin TO-ukkojen: Jukan, Jussin ja JP:n kanssa. Itsenäisen työn varjopuolia on yksintekeminen. Siksipä suuret kiitokset tuolle kolmikolle!

Työnohjaamisen rinnalla sain kunnian kouluttaa keväällä Pirkanmaan rehtoreita toimintakulttuurin ja muutoksen johtamisesta sekä syksyllä opettajia Joensuun seudun vesossa teemalla ”Hyvinvointi, osallisuus ja vaativuus koulutyön kehittämisessä”. Yhden erityiskoulun ja yhden ison alakoulun toimintakulttuurin kehittämisessä olin kouluttaja-fasilitaattorina. Hauska oli huomata, että tämä oli ensimmäinen työvuosi, kun luennoin useammin karjalan kielen ja kulttuurin teemoista kuin opetusalan erityiskysymyksistä mm. Karjalasta kolttien maille -seminaarissa, Hämeenlinnan kirjastossa sekä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin opiskelijoille. SnellmanEDU:n tilaamana vedimme kiinnostavaa kokonaisuutta ”Karjalaisuus, evakkouden jäljet ja karjalaisen kulttuurin jatkumo” Kuopiossa, Varkaudessa ja Iisalmessa Hellä Neuvonen-Seppäsen kanssa. Valamon luostarissa isännöin ja koulutin tammikuussa viikonloppukurssin ”Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen”.

Seuraavan kahden ja puolen kuukauden ajaksi laitan työnohjaajuuden vähän syrjempään ja keskityn muihin juttuihin. Lähipäivinä kaikki ylimääräiset kanavat ovat kiinni, kun polkupyörävaellamme vielä tarkemmin määrittelemättömässä paikassa. Silloin minut tavoittaa parhaiten savumerkeillä. Jos olosuhteet ovat suosiolliset.

Karjalankielisen musiikin tekijänä iloitsen 30.5. kuunneltavaksi tulevasta Tulenlendo-yhtyeen Rauha-kappaleen julkaisusta. Laulussa yhdistyvät kaksi ammatillista rakkauttani: psykiatria ja Karjala. Kesällä Loimolan Voimaa voi nähdä vaikkapa Riäkkylän Kihauksessa 28.6. ja vuoden yhtyeeksi valittuna Kaustinen Folk Music Festivalilla 11.-12.7. Heinäkuussa menemme reiluksi viikoksi GMC:n studioon lunastamaan Risteys-palkintomme äänittäjän kera. Uutta Loimolaa kuullaan singlejulkaisuna tulevana syksyna. Kolmas albumi julkaistaan alkuvuonna 2026.

Tohakka-klubi pyörähtää kesällä pariinkin kertaan Nurmeksen Bomballa: 14.6. ja 30.8. Ilokseni pääsimme laajentamaan tuon tuottamani klubin Pohjois-Karjalan maakuntapäivän (30.8.) tapahtumaksi ”Bomban Tohakaksi”. Tämä karjalane kul’ttuurapäivä yhdistää käsityöpajat, runouden, kirjallisuuden sekä karjalankielisen musiikin. Illan päätteeksi lavalle nousevat Bratanat ja Burlakat.

Ensi syksyn karjalan kielen etäopetuskursseilla on jo omat aikataulunsa. Alkeis- ja jatkokurssit vedän tuttuun tyyliin maanantai-iltaisin. Tuusulan opiston sivuilta löytyy hakuohjeet ja ajankohdat. Loppukesän ja alkusyksyn jännitän, miten omille karjalan kielen elvytyshankkeen projektihakemuksilleni käy. Mielellään jatkaisin podcastien, audiovideoiden ja oppimateriaalien tuottamista. Päättyvän työvuoden hedelminä voit käydä kuuntelemassa Spotifysta Oleksein Markan suakkunat tai uusimmat jaksot Uusi Suistamo -podcastista sekä tutustua Suistamon paginua -kanavaan Youtubessa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille kohtaamisista työvuotena 24-25!

Hyvä keziä! Pidäkkiä vesseliä, a elgiä vai kaiken aigua olgo ni vesselässä

Mika Saatsi / Levoin Miša

Artikkeli Kesälomasta kesälomaan – karjalahipsterin työvuosi 24-25 julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA

karhip — Thu, 07 Apr 2022 13:06:37 +0000

LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA

Huhtikuun 22 alku Palopuron töyräillä

Tommy Hellstenistä tuli opintovapaavuoteni ja koulutusaikani luetuin kirjailija. Huomasin päätyneeni käymään läpi lähes koko laajan tuotannon. Minua puhutteli hänen vahva humaaniutensa ja kehityspsykologinen otteensa, jotka tunnistin työni kautta minun vahvaksi käyttöteoriakseni. Oli hienoa lukea ja kokea ahaa-elämyksiä melkein koko ajan.

Ihmisten välinen luottamus ja sen rakentaminen ovat ihmissuhdetyön kivijalka. Luottamuksen pohjalta löytyvät turva ja tietoisuus. Hellsten (2019) kirjoittaa, että turva rakentuu sinne missä on tietoisuutta. Lapsen syli on äiti ja isä. Meissä jokaisessa elävän sisäisen lapsen syli on oma tietoinen aikuisuutemme. Tietoisuus on meidän oma sylimme.

Katsomme hyvin helposti omassa heikkoudessamme itseämme häpeän lävitse. Tunnetasolla olemme vankeja saarella, jonka kyltissä lukee HÄPEÄ – tunnetason Alcatraz. Kun oma häpeä vielä lamauttaa, on hyvä hakeutua ihmisen luo, joka on jo jättänyt Alcatrazinsa taakkeen. Toisen tietoisuus nimittäin tarttuu ja resonoi. Nöyryys on se maasto, jossa tietoisuus syntyy. Sekä asiakkaassa että terapeutissa. Todellinen kohtaaminen on mahdollista tuossa maastossa. Silloin on myös läsnä parantava voima, rakkaus.

Leena Unkari-Virtasen (2016) mielestä työnohjaajan ammattitaitoa on pitää ohjauksessa positiivinen ja rakentava fokus. Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät saattavat tehdä näkyväksi myös tulevaisuuskuvien ei-toivottua kirjoa, mutta ohjaajan tehtävänä on yhtä kaikki auttaa ohjattavaa sanoittamaan ja löytämään muutoksen, toiminnan ja onnistumisen mahdollisuus. Ohjaajan ei-tietämisen tila on muutoksia ja mahdollisuuksia etsivässä työnohjauksessa edellytys sille, että ohjattava saa aidosti itse luoda ja “muotoilla” niin tulkintansa menneestä, nykyisyydestä kuin omat tulevaisuuskuvansa, muutostarpeensa ja mahdolliset ratkaisut.

Riitta Kulmanen (2016) korostaa työhteisön ristiriitojen usein syntyvän siitä, että työstä ja työn tekemisestä nousevat tunteet jätetään käsittelemättä. Jos tunteita ei työyhteisössä tunnisteta eikä johdeta, ne saattavat saada yliotteen ja alkavat ohjata toimintaa. Työnohjaus voi auttaa nostamaan työyhteisön jäsenten keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen näkyväksi ja vahvistaa näitä tunteita edelleen.

Luottamuksen rakentamisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon verbaalisen ja nonverbaalisen viestimme suhde. Ovatko ne yhtenevät vai sisältääkö viestintämme ristiriitaisuuksia? Nonverbaalin viestin merkitys olisi erityisen tärkeä ymmärtää. Sillä on iso merkitys työpaikan väärinkäsityksiin ja loukkaantumisiin.

Sini-Tytti Saarinen (2016) puhuu intuitiosta työnohjauksessa. Intuition hyödyntäminen työnohjaustilanteessa on haastavaa, sillä se vaatii harjoitusta sekä kokemusta. Intuitio ilmenee sisäisenä tiedostamisena ja varmuutena. Intuition käyttö liittyy myös luovuuden käyttöön, sillä rohkeus toimia toisin on molemmille luonteenomaista. Intuition käyttäminen vaatii luottamusta.

Intuitio ei ole “taikatemppu”, vaan syvältä kumpuava voima, joka parhaimmillaan aikaansaa hyviä asioita, kuten asiakkaan toimijuus, aktiivisuus ja elämänvoima. Intuitio toimii myös työnohjaajan itsensä hyväksi, sillä se tarjoaa tavan olla avoin uudelle. Mitä enemmän ohjaaja oppii kuulemaan ja kuuntelemaan itseänsä sekä kasvamaan ihmisenä, sitä enemmän myös intuition ääni tulee esille. Kysymys on pysähtymisestä, luottamuksesta ja rohkeudesta heittäytyä. Kyvystä olla läsnä.

Työssäni lasten- ja nuorisopsykiatrisen sairaalakoulun rehtorina olen huomannut sen miten elintärkeää eteenpäin menemiselle on luottamuksen rakentamisen taito. Jos haluat saada muutosta, sinun pitää antaa sille mahdollisuus. Sinun pitää luottaa toiseen, valaa häneen uskoa muutokseen ja ohjata pois vanhoista tavoista ja tottumuksista.

Mitä suurempia varhaisten kiintymyssuhteiden ongelmia on kohdattu sitä oleellisempaa on toimia loogisesti, rakkaudellisesti ja opastavasti. Konflikti ei ole epäonnistuminen vaan päin vastoin mahdollistaa muutoksen.

Luottamus punnitaan tarkinten sellaisten lasten ja nuorten kanssa työskennellessä, jotka eivät ole oppineet luottamaan aikuisiin, kouluun eivätkä omaa valoisaa tulevaisuuskuvaa.

Olen tavannut työurani aikana lukuisia nuoria, jotka ”skannaavat” minut läpi hyvin nopeasti ja osaavat pian lukea omat heikkouteni ja kokeilla niitä sohimalla minun suhdettani heihin. Vain ymmärtämällä syvällisesti oman vajavaisuuden ja toimimalla johdonmukaisesti ja rakkaudellisesti voin löytää reitin luottamukseen.

Samat luottamuksen rakentumisen kaavat pätevät suhteissa aikuisiin. Jos en usko työpaikan muutosten olevan mahdollisia ja suhtaudun luottamuksen rakentamiseen vähätellen, en voi saada mitään aikaiseksi. Tämän ymmärtäminen niin pikku-loukkaantumisissa kuin pitkittyneissä vaikeuksissa on äärimmäisen tärkeätä. Lopulta fataalia.

Ihmissuhdetyötä ei voi tehdä ”vähän sinnepäin”. Siihen tarvitset vahvan itsetuntemuksen, nöyrän asennoitumisen, luovuutta, spontaaniutta ja rohkeutta heittäytyä esimerkkinä ilmaan. Luottamusta ei rakenneta tyhjiöissä vaan arjessa ihmisen kanssa.

Luota – tulet luotetuksi.

Jokelassa 7.4.22

Mika Saatsi
työnohjaaja

Oheislukemista:

Hellsten T. (1991) Virtahepo olohuoneessa, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2006) Kolmas mahdollisuus, Hämeenlinna Minerva-kustannus

Hellsten T. (2011) Ajan takaa – kauemmas katsomisen taidosta, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2011) Elämän paradoksit – saat sen mistä luovut, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2016) Tähän olen tullut – Kirja merkityksen löytämisestä, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2019) Enää en pelkää – kirja rakkaudesta, Helsinki Kirjapaja

Keravuori M., Kulmanen R., Pulkkinen J., Saarinen S-T., Salmikangas T. Soosalu M., Suviola J., Unkari-Virtanen L. ja Vuojakoski H. (2016) Työnohjaus, coaching ja fasilitointi kehittymisen tukena, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut

Artikkeli LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS

karhip — Wed, 08 Dec 2021 09:22:43 +0000

TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS

Tunteet tekevät meidät eläviksi – tunnen, olen siis olemassa. Katja Myllyviita (2016) avaa Tunne tunteesi -teoksessaan hyvin taustoja ja tunteiden tunnistamisen vaikeuksien merkitystä oppimiseen ja varhaiseen peilaamiseen. Ei ole olemassa hyviä ja pahoja tunteita. Kaikille on oma käyttönsä. Inho pitää meidät hengissä, ettemme syö pilaantunutta ruokaa ja viha antaa voimaa puolustaa itseä ja muita. Pelko valmistaa pakenemaan tai taistelemaan eli pitää meidät hengissä.

Tunteiden ymmärrys syntyy peilauksissa toisten ihmisten kanssa. Työ on yksi merkityksellisistä peilauspaikoista. Meidän pitää oppia ymmärtämään mistä tunteet tulevat, miten ne meissä vaikuttavat ja mitä ne meille kertovat. Jos kasvattajalla on ollut vaikeuksia tunnistaa ja puhua joistain itselle vaikeista tunteista, lapsi mukautuu ja oppii saman kuin kasvattajansa.

Myllyviidan mukaan tunteiden tukahdutus tekee meistä vajavaisia ja voi aiheuttaa ongelmia ja masennusta. Tarvitsemme kaikkia tunteita. Jokaisella on kuitenkin omat vaikeutensa tiettyjen tunteiden tunnistamisen tai kieltämisen kanssa. Sosiaalisten tilanteiden lisäksi tunteet auttavat meitä tunnistamaan omia tarpeitamme ja omaa arvomaailmaamme.

Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät aaltoina, emmekä voi niitä kahlita. Siksi meidän pitää oppia elämään niiden kanssa.

Itselleni uuden ja kiintoisan matkan tunteisiin tarjosi Lauri Nummenmaa (2019) Tunnekartasto -kirjassaan. Tunteilla on evoluutiopohja ja koko eläinkunnasta löytyy helposti kaikki samat perustunteet: 1. suru, 2. inho, 3. viha, 4. pelko, 5. hämmästys ja 6. mielihyvä. Tunteet mukautuvat ja muuttuvat. Ympäristö ja sisäinen olotila vaikuttavat tunteen syvyyteen.

Ihminen tekee päivän aikana 35 000 päätöstä. Suurin osa tapahtuu automaattisesti ja kokemuksemme sekä tunteidemme pohjalta. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohtia – molempia tarvitaan. Minusta tuntuu, että tämä meiltä meinaa helposti unohtua. Yleistämme itsemme helposti ”tunne- tai järki-ihmiseksi”, vaikka tosiasiallisesti olemme molempia erilaisin painatuksin ja kulttuurisidonnaisuuksin.

Tunteet ja moraali ovat ryhmäsidonnaisia. Haluamme kuulua ryhmään ja jaamme ryhmässä arvomme ja moraalimme. Jos joko työ itsessään tai työryhmän arvot tuntuvat meille vieraalta, on ryhmään sitoutuminen todennäköisesti vaikeampaa tai saattaa jäädä kokonaan syntymättä.

Tunteet myös päättävät puolestamme, kun järki ei siihen kykene kirjoittaa Nummenmaa. Elämän suurissa myllerryksissä, suruissa ja shokeissa tunteemme pitävät meidät elossa.

Aivoissamme on sata miljardia 10 potenssiin 11 hermosolua, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Aivot ovat kaiken käyttäytymisen, ajattelun ja tunteiden perusta. Ihminen ei ole tyhjä taulu, johon kasvatus ja kulttuuri maalaavat persoonallisuuden, tunteet ja ajattelun.

Tunteet eivät vaadi oppimista, ne ovat. Esimerkiksi pieni vauva nauttii heti makeasta, vaikka olisi syntynyt ilman aivokuorta. Aivokuori huolehtii ajattelusta ja päättelystä. Rottavauva taasen pelkää kissaa, vaikka olisi kasvanut eristyksessä, eikä olisi ikinä kissaan törmännyt.

Kiinnostavaa oli Nummenmaan havainto siitä, että mielihyvän odottaminen tekee meidät innostuneemmaksi, kuin mielihyvän kokeminen. Tavoitellun palkkion saamisen aiheuttama dopamiinipurske saa ihmisen tai eläimen tavoittelemaan sitä tulevaisuudessa entistä hanakammin. Jos palkkion toistuva tavoitteleminen tuntuu turhalta tai ei vastaa odotuksia, motivaatio katoaa nopeasti.

Olen aina luokitellut itseni enemmän tunne-ihmiseksi. Iän mukana vahvojen tunteiden näkyminen naurun ja itkun kautta on vain lisääntynyt. Minun on vaikea elää ”varovaisesti”. Rakastan roihuta enkä kavahda surua tai muita suuria tunteita. Ne myös näkyvät naamastani. Ymmärrän, että voin itkeä ja nauraa samaan aikaan enkä koe sitä erikoisena tai outona. Oman karjalaisuuden ja kulttuuriperimän tutkiminen ja tunnustelu on ollut tärkeä osa myös työnohjaajaksi kasvamisessa.

Muusikkona on erityisen tärkeää onnistua välittämään tunnetta yleisölle. Tuossa roolissa ei tarvitse juuri pidätellä omia tunteitaan – yleensä hienosäätö riittää. Sairaalareksin työssä taasen tunteiden vaimentaminen ja tietoinen järjelle tilan antaminen ovat olleet äärimmäisen tärkeitä työssä onnistumisen edellytyksiä. Konserttilavalle ja kouluun ei kannata kävellä aivan samassa roolissa…

Työnohjaajana minun on osattava herkästi tulkita ohjattavien tunnemaisemaa ja toisaalta pystyä empatiaan samalla analysoiden ja kuulostellen mitkä tunteet minulla itselläni nousevat teemojen, keskustelun tai toiminnallisten menetelmien kautta pintaan.

Intuitio ja ihmistuntemus muodostavat tärkeimmät ilmapuntarit työnohjattavien kanssa tunteiden äärellä työskenneltäessä. Työssä olemme usein pakotettuja vaimentamaan suuria tunteita huolien ja paineiden ristivedossa. Työnohjauksen tärkeimpiä tehtäviä työhyvinvoinnin lisäämiseksi on auttaa ohjattavia tunnistamaan omia tunteitaan ja luoda uskallusta näyttää myös omaa heikkouttaan ja keskeneräisyyttään. Meidän ei tarvitsekaan olla kaikenosaajia ja -tietäjiä. Riitän omana vajavaisena itsenäni.

Jokelassa 8.12.21

Rauhallista joulun odotusta kaikille toivottaen,

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry

Artikkeli TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Uuden ammatillisuuteni teesit

karhip — Tue, 28 Sep 2021 17:34:17 +0000

UUDEN AMMATILLISUUTENI TEESIT
28.9.21

Valmistuin työnohjaajaksi HY+:n järjestämästä reilun kahden vuoden koulutuksesta 15.9.21. Oma koulutusmatkani oli moninainen reissu itseeni. Lähdin hakemaan päivitystä omaan sairaalareksin rooliini, eikä ammattimainen työnohjaus ollut kovinkaan vahvasti mielessäni.

Jälkimmäisen koulutusvuoteni olin opintovapaalla päivätöistäni Tuusulan Kalliomaan sairaalakoulusta ja minulla oli riittävästi aikaa keskittyä opintoihin sekä ensimmäisen kerran elämässäni mahdollisuus kiireettömyyteen ja ajatteluun. Tuon opintovapaavuoden aikana kypsyi ajatus siitä, että kokeilisin siipieni kantavuutta työnohjaajana ja kouluttajana. Nyt takanani on kahden viikon verran yrittäjyyttä. Tiedän sen, että moninaisista palasista kasailen omaa toimeentuloani tämän virkavapaavuoteni aikana.

Tein lopputyöni ns. taiteellisena lopputyönä, koska sellainen oli HY+:n koulutuksessa mahdollista. Kirjallisessa osiossa peilasin omaa ammatillisen kehittymiseni koulutusmatkaa itselleni merkityksellisiin lukupäiväkirjani teoksiin ja prosessoin siirtymää uuteen ammatillisuuteen tämän dialogin kautta.

Varsinainen taiteellinen lopputyöni näki päivänvalon 13.9. viehkeässä Unioninkadun juhlasalissa. Minulla oli mukanani kitara, tankkirumpu, calimba, looper ja nippu muita lyömäsoittimia. Esitin loopaten kerrostuvan ja kasvavan ”Läkkä matkah!” (suomeksi: Lähde mukaan!) -teoksen calimballe, tankkirummulle ja lyömäsoittimille sekä veljeni Nikon sanoittaman ja itseni säveltämän ”Mi on praudua – elonmänettäjäpoiga” (suomeksi: Mikä on totuus – tuhlaajapoika) -kappaleen.

Musiikkiesitysten aikana pyöri tiivistelmänomaisesti kuvaesityksenä omat uuden ammatillisuuteni teesit, eräänlaisina tiivistelminä omasta opintomatkastani. Ne loivat minulle ja opiskelutovereilleni karttakuvaa siitä reissusta, joka oli myös itselleni tärkeäksi muodostuneella opiskeluryhmällä päättymässä.

Tuosta musiikkiesityksestä ei ole olemassa tallennetta, se oli ainutkertainen hetki ja juuri sellaisena erityinen taiteellinen lopputyö. Nuo uuden ammatillisuuteni teesit haluan kuitenkin laittaa kaikille jakoon. Ehkä Sinäkin voit löytää niistä jotain, jolla on itsellesi merkitystä omassa suhtautumisessasi työhön ja elämään.

Nämä teesit minä otan mukaani:

”Jokainen ihminen on oman elämänsä ohjaaja. Ajattelemalla hyvää, et päädy tekemään itsellesi tai toisille pahaa. Ajattelemalla pahaa, et päädy tekemään toisille hyvää.”
– James Allen

”Katkeruus ei koskaan tapahdu meille. Me valitsemme sen.”
– Tommy Hellsten

”Puhdas dialogi pelastaa maailman, jos sille annetaan mahdollisuus”
– Heimo Salminen

”Aloitteleva työnohjaaja tarvitsee rohkeutta imeä esikuvilta ja saada palautetta ohjattavilta ja vertaisilta. Oma työnohjaajuus rakentuu pikkuhiljaa kokemuksen kautta.”
– Matti-Pekka Virtaniemi

”Ajatukset ovat tekojemme peili. Voimme itse päättää mitä haluamme. Hiljentymisen ja rauhoittumisen merkitys on suuri.”
– James Allen

”Luovuus syntyy kiireettömyydessä.”
– Tommy Hellsten

”Älä syytä toisia. Keskity itseesi. Sitä kautta säteilet hyvää toisille.”
– James Allen

”Vain tämä hetki on olemassa. Ei ole sitten kun -aikaa.”
– Tommy Hellsten

”Tunteet ja ajatukset risteilevät meissä samalla tavalla. Ne tulevat ja menevät aaltoina, emmekä voi niitä kahlita.”
– Katja Myllyviita

”Ryhmä on taipuvainen regressioon. Suurryhmässä ristiriidat nousevat helposti pinnalle, koska on vaikea keskittyä kaikkien tarpeisiin.”
– Raimo Niemistö

”Tunteet päättävät puolestamme, kun järki ei siihen kykene.”
– Lauri Nummenmaa

”Ajattelu, tunteet, toiminta.”
– Ulla Rasimus

”Haemme kehitysobjekteiksi ihmisiä ja ryhmiä koko ajan. Minämme ei ole koskaan valmis.”
– Leila Keski-Luopa

”Elämme paljolti irrallamme juuristamme. Aikamme ohjaa vahvaan itsekeskeisyyteen, pärjäämisen pakkoon ja suorittamiseen.”
– Tommy Hellsten

”Ei on pyhä sana.”
– Tommy Hellsten

”Työnohjaus on suuren nöyryyden oppimista ja epävarmuuden sietämistä.”
– Pirkko Siltala

Nämä lauseet mukanani syksyyn ja tulevaisuuteen sukeltaen,

Mika Saatsi
työnohjaaja

Leppävirran VESO 2.10.21

AAMUPÄIVÄ

ILTAPÄIVÄ

Artikkeli Uuden ammatillisuuteni teesit julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Uusi blogi – uusi Mika?

karhip — Mon, 09 Aug 2021 08:41:12 +0000

Salla 4.7.21

Vuoden tauko bloggaamisesta päättyy loppukesän haikeudessa. Verryttelin jo keväällä muutaman rivin uusille sivuilleni, mutta säännöllisemmän kirjoittamisen aloitan nyt. Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini syyskuussa 2011 ja sen jälkeen säännöllisesti kuukausittain kesäkuuhun 20 saakka. Sairaalareksin ”Kohtaamisia” -blogi oli minulle paikka kommentoida ajankohtaisia asioita opetusalan, erityisopetuksen sekä tärkeiden yhdyspintojen: sosiaali- ja terveystoimen risteyskohdista sairaalareksin näkövinkkelistä käsin.

Opintovapaavuoteni jatkoksi olen tämän lukuvuoden 21-22 edelleen virkavapaalla Tuusulan Kalliomaan koulun rehtorin virasta. Valmistun työnohjaajaksi Helsingin yliopiston HY+ -koulutuksesta kuukauden päästä ja tarkoitukseni on tänä lukuvuonna työllistää itseni työnohjaajana ja kouluttajana. Niistä teemoista infopaketin löydät näiltä nettisivuilta. Uuden äärellä olen monella tapaa…

Muutamia työtehtäviä olen ottanut vastaan myös. Niistä jännittävin on oman kouluni musiikinopettajana toimiminen. Omaan, rakkaaseen kouluun ja sairaalaopetukseen yhdeksi iltapäiväksi viikossa tuleminen tuntuu kivalta ja oudolta samaan aikaan. Olen jälleen ”kotona”, mutten päivätyössä. Erilaisen roolini haasteet tiedostan, mutta käyn pystypäin lukuvuoteen kiinni. On nastaa ajatella olevansa taas osa Kelliksen porukoita ja päästä vaihtamaan ajatuksia työkavereiden kanssa yksinäisen pandemiaopiskeluvuoden jälkeen. Oppilaiden kanssa työskentelyä olen myös kaivannut.

Toinen erilaisella tavalla jännittävä työtehtävä toteutuu loka-joulukuussa Tuusulan opistossa. Lupauduin käynnistämään etäopetuksena toteutettavan karjalan kielen ja kulttuurin alkeiskurssin torstai-iltaisin. Karjalan kieltä olen opintovapaavuoteni aikana opiskellut omatoimisesti sekä Itä-Suomen yliopiston Suvikarjalan jatkokurssilla erinomaisen opettajan, Katerina Paalamon opetuksessa. Katerinan ja sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen kesällä tullut Adaman Gruunu on paras näkemäni karjalan kielen oppimista edistävä sarjakuvasanakirja. Sitä saa tilattua Karjalan sivistysseuralta kaikissa karjalan kielimuodoissa. Kirjan alkuperäinen kieli on varsinaiskarjalan eteläistä muotoa. Sitä samaa mikä on miunkin kieleni.

Tuonne Joensuuhun olen myös lupautunut pitämään vierailuluennon ”Karjalaisen kulttuurin jatkumossa” syyskuun loppupuolelle. Luento on osa Itä-Suomen yliopiston Karjalan kielen ja kulttuurin opintojen johdattavaa opintojaksoa. Muutenkin haluan olla tiiviisti mukana monilla alueilla karjalan kielen ja kulttuurin kehittämisessä. Työsarkaa tässä riittää kaikille karjalan kielen elvyttäjille ja aktivisteille. Yhteistyö on se mitä eniten kaivataan. Karjalan kielen tulevaisuuden kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää ja siihen minä olen sitoutunut.

Veljeni kanssa olemme saaneet kiertää ympäri Suomea Loimolan Voiman #sinnetänne2021 -kiertueella. Voi kuinka hyvältä se onkaan tuntunut! Jokainen musiikin kautta syntynyt kohtaaminen voimaannuttaa sekä esiintyjää että yleisöä. On ollut todella käsin kosketeltavaa se tunnelma minkä elävän musiikin odottaminen on saanut meissä kaikissa aikaan. Itämaisen tanssin yhdistäminen karjala-folkiin lappeenrantalaisen Kristiina Vainikan kanssa on ollut myös kiintoisa matka. Kiva, että kiertuetta on vielä jäljellä. Lisätietoa näistä touhuista löydät Loimolan somesta tai kotisivuilta.

Kouluttamista odotan myös innolla. Olen pitänyt luentoja satunnaisesti töiden ohessa noin viidentoista vuoden ajan. Tänä vuonna keskityn tähän vakavammin. Tilattavissa on ”Anna mun kaikki kestää!” -koulutuskokonaisuus. Lisäksi luennoin haastavista huoltajista ja oireilevista oppilaista. Syksyllä työn alle tulee työhyvinvointi. Haluan kasata monipuolisen kokonaisuuden, jota kommentoin moninaisten tunteiden, uupumisen ja työviihtyvyyden näkökulmasta.

Tämä on teema, jota olen opintovapaani aikana itse pohtinut ja työstänyt eniten. Kuinka usein meillä onkaan tapana osoitella muualle, kun työhyvinvoinnista puhutaan? Hyvinvointi lähtee yksilöstä. Minusta. Mitä minä haluan ja mihin olen valmis. Pahoinvoinnin takaa löytyy valitettavan paljon negaatiota, luottamuksen puutetta ja syyttäviä sormia. Kaikilla tasoilla.

Elokuu on uuden alku. Meille kaikille uutta aloittaville, koululaisille ja opiskelijoille, opettajille ja ohjaajille, rehtoreille ja opetuksen virkamiehille haluan toivottaa hyvää uutta lukuvuotta! Kohtaamisilla on edelleen väliä. Nyt ehkä jopa enemmän, kuin koskaan. Jätetään hyviä jälkiä!

Mika Saatsi

Artikkeli Uusi blogi – uusi Mika? julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Minä työnohjaajana – oma teoreettinen viitekehykseni

karhip — Mon, 10 May 2021 07:23:07 +0000

Tulen kasvatuksen kentältä ja opetus- ja johtamistyötäni on jo vuosia ohjannut kognitiivis-konstruktivistinen oppimiskäsitys. Oppija ja opettaja/ohjaaja ovat yhdessä oppimistilanteessa. Oppija rakentaa uuden tiedon ja taidon oman osaamisensa päälle konstruoiden eli hahmotellen ja uutta tietoa entisen päälle kasvattaen. Ohjaaja tukee oppilasta prosessissa ja tarjoaa oppijan oppimistyyliin ja osaamistasoon sopivia rakenuspalikoita, joista oppija itse konstruoi asian eli oppii. Opettaja ei ole tiedon kaataja.

Työnohjaajan ja työnohjattavan (ryhmä tai yksilö) roolit ovat hyvin samankaltaisia. Yhteisen dialogin kautta hahmotetaan työtä, sen perustehtävää ja rakenteita, ymmärtäen samalla myös tunnepuolen vaikutuksen sekä johtamiseen liittyvät elementit. Tämän lisäksi työnohjauksessa on tärkeä hahmottaa koko ympärillä oleva systeemi, koska hyvin moni asia vaikuttaa työn tekemiseen, siitä nauttimiseen ja jaksamiseen.

Yksilö ei ole erillinen soturi shakkipelilaudalla, vaan kaikki nappulat liittyvät yhteiseen työhön. Jokainen työntekijä tuo työhön mukanaan oman historiansa niin työroolissa kuin koko elämäntarinansa. Tietoiset ja tiedostamattomat kokemukset ovat ohjanneet ja ohjaavat meidän valintojamme työssä yksin sekä yhdessä toisten kanssa.

Työnohjaajan tärkein tehtävä on rakentaa turvallinen ympäristö, joka ruokkii spontaanisuutta ja heittäytymistä. Yhteisen todellisuuden hahmottaminen ja näkyväksi tekeminen yhteisen dialogin kautta on työnohjauksen keskeinen tehtävä. Dialogissa korostuu vuoropuhelun sijaan vuorokuuntelu.

Toiminnallisien menetelmien käyttö vahvistaa työnohjaajan ja ohjattavien sidettä ja tekee helpommin näkyväksi tiedostamattoman puolemme ajatuksia ja oletuksia. Psykodraamapohjaiset toiminnalliset työskentelytavat tukevat perinteistä ohjausta. Työnohjaus räätälöidään aina yhdessä tilaajan kanssa ennen ohjauksen aloittamista. Yhteiseen sopimukseen kirjataan ohjauksen tavoitteet, kesto, aikataulu ja arviointi.

Ota rohkeasti yhteyttä, jos suunnittelet työnohjausta työryhmällesi tai itsellesi!

Artikkeli Minä työnohjaajana – oma teoreettinen viitekehykseni julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Työnohjauspalvelut

karhip — Wed, 15 Jul 2015 12:48:11 +0000

Työnohjauspalvelut

Tarjoan seuraavia työnohjauspalveluita:

ryhmätyönohjaus
yksilötyönohjaus
tiimien kehittäminen
esimiestyön tukeminen

Työnohjaus räätälöidään aina yhdessä tilaajan kanssa ennen ohjauksen aloittamista. Työnohjaussopimukseen kirjataan ohjauksen tavoitteet, kesto, aikataulu, hinta ja arviointi.

Artikkeli Työnohjauspalvelut julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.