TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS

Tunteet tekevät meidät eläviksi – tunnen, olen siis olemassa. Katja Myllyviita (2016) avaa Tunne tunteesi -teoksessaan hyvin taustoja ja tunteiden tunnistamisen vaikeuksien merkitystä oppimiseen ja varhaiseen peilaamiseen. Ei ole olemassa hyviä ja pahoja tunteita. Kaikille on oma käyttönsä. Inho pitää meidät hengissä, ettemme syö pilaantunutta ruokaa ja viha antaa voimaa puolustaa itseä ja muita. Pelko valmistaa pakenemaan tai taistelemaan eli pitää meidät hengissä.

Tunteiden ymmärrys syntyy peilauksissa toisten ihmisten kanssa. Työ on yksi merkityksellisistä peilauspaikoista. Meidän pitää oppia ymmärtämään mistä tunteet tulevat, miten ne meissä vaikuttavat ja mitä ne meille kertovat. Jos kasvattajalla on ollut vaikeuksia tunnistaa ja puhua joistain itselle vaikeista tunteista, lapsi mukautuu ja oppii saman kuin kasvattajansa.

Myllyviidan mukaan tunteiden tukahdutus tekee meistä vajavaisia ja voi aiheuttaa ongelmia ja masennusta. Tarvitsemme kaikkia tunteita. Jokaisella on kuitenkin omat vaikeutensa tiettyjen tunteiden tunnistamisen tai kieltämisen kanssa. Sosiaalisten tilanteiden lisäksi tunteet auttavat meitä tunnistamaan omia tarpeitamme ja omaa arvomaailmaamme.

Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät aaltoina, emmekä voi niitä kahlita. Siksi meidän pitää oppia elämään niiden kanssa.

Itselleni uuden ja kiintoisan matkan tunteisiin tarjosi Lauri Nummenmaa (2019) Tunnekartasto -kirjassaan. Tunteilla on evoluutiopohja ja koko eläinkunnasta löytyy helposti kaikki samat perustunteet: 1. suru, 2. inho, 3. viha, 4. pelko, 5. hämmästys ja 6. mielihyvä. Tunteet mukautuvat ja muuttuvat. Ympäristö ja sisäinen olotila vaikuttavat tunteen syvyyteen.

Ihminen tekee päivän aikana 35 000 päätöstä. Suurin osa tapahtuu automaattisesti ja kokemuksemme sekä tunteidemme pohjalta. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohtia – molempia tarvitaan. Minusta tuntuu, että tämä meiltä meinaa helposti unohtua. Yleistämme itsemme helposti ”tunne- tai järki-ihmiseksi”, vaikka tosiasiallisesti olemme molempia erilaisin painatuksin ja kulttuurisidonnaisuuksin.

Tunteet ja moraali ovat ryhmäsidonnaisia. Haluamme kuulua ryhmään ja jaamme ryhmässä arvomme ja moraalimme. Jos joko työ itsessään tai työryhmän arvot tuntuvat meille vieraalta, on ryhmään sitoutuminen todennäköisesti vaikeampaa tai saattaa jäädä kokonaan syntymättä.

Tunteet myös päättävät puolestamme, kun järki ei siihen kykene kirjoittaa Nummenmaa. Elämän suurissa myllerryksissä, suruissa ja shokeissa tunteemme pitävät meidät elossa.

Aivoissamme on sata miljardia 10 potenssiin 11 hermosolua, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Aivot ovat kaiken käyttäytymisen, ajattelun ja tunteiden perusta. Ihminen ei ole tyhjä taulu, johon kasvatus ja kulttuuri maalaavat persoonallisuuden, tunteet ja ajattelun.

Tunteet eivät vaadi oppimista, ne ovat. Esimerkiksi pieni vauva nauttii heti makeasta, vaikka olisi syntynyt ilman aivokuorta. Aivokuori huolehtii ajattelusta ja päättelystä. Rottavauva taasen pelkää kissaa, vaikka olisi kasvanut eristyksessä, eikä olisi ikinä kissaan törmännyt.

Kiinnostavaa oli Nummenmaan havainto siitä, että mielihyvän odottaminen tekee meidät innostuneemmaksi, kuin mielihyvän kokeminen. Tavoitellun palkkion saamisen aiheuttama dopamiinipurske saa ihmisen tai eläimen tavoittelemaan sitä tulevaisuudessa entistä hanakammin. Jos palkkion toistuva tavoitteleminen tuntuu turhalta tai ei vastaa odotuksia, motivaatio katoaa nopeasti.

Olen aina luokitellut itseni enemmän tunne-ihmiseksi. Iän mukana vahvojen tunteiden näkyminen naurun ja itkun kautta on vain lisääntynyt. Minun on vaikea elää ”varovaisesti”. Rakastan roihuta enkä kavahda surua tai muita suuria tunteita. Ne myös näkyvät naamastani. Ymmärrän, että voin itkeä ja nauraa samaan aikaan enkä koe sitä erikoisena tai outona. Oman karjalaisuuden ja kulttuuriperimän tutkiminen ja tunnustelu on ollut tärkeä osa myös työnohjaajaksi kasvamisessa.

Muusikkona on erityisen tärkeää onnistua välittämään tunnetta yleisölle. Tuossa roolissa ei tarvitse juuri pidätellä omia tunteitaan – yleensä hienosäätö riittää. Sairaalareksin työssä taasen tunteiden vaimentaminen ja tietoinen järjelle tilan antaminen ovat olleet äärimmäisen tärkeitä työssä onnistumisen edellytyksiä. Konserttilavalle ja kouluun ei kannata kävellä aivan samassa roolissa…

Työnohjaajana minun on osattava herkästi tulkita ohjattavien tunnemaisemaa ja toisaalta pystyä empatiaan samalla analysoiden ja kuulostellen mitkä tunteet minulla itselläni nousevat teemojen, keskustelun tai toiminnallisten menetelmien kautta pintaan.

Intuitio ja ihmistuntemus muodostavat tärkeimmät ilmapuntarit työnohjattavien kanssa tunteiden äärellä työskenneltäessä. Työssä olemme usein pakotettuja vaimentamaan suuria tunteita huolien ja paineiden ristivedossa. Työnohjauksen tärkeimpiä tehtäviä työhyvinvoinnin lisäämiseksi on auttaa ohjattavia tunnistamaan omia tunteitaan ja luoda uskallusta näyttää myös omaa heikkouttaan ja keskeneräisyyttään. Meidän ei tarvitsekaan olla kaikenosaajia ja -tietäjiä. Riitän omana vajavaisena itsenäni.

Jokelassa 8.12.21

Rauhallista joulun odotusta kaikille toivottaen,

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry