Himottaugo karjalan kieli?

Karjalan kieltä voi Suomessa opiskella Itä-Suomen yliopistossa sekä vapaan sivistystyön kentällä esimerkiksi kansanopistoissa. Tuusulan opistoon minut houkutteli karjalaa opettamaan opiston rehtori Timo Rusanen keväällä 2021 ja ensimmäiset karjalan kielen ja kulttuurin alkeiskurssit pidin lukuvuonna 21-22.

Opetusmuodoksi valikoitui heti alkuun etäopetus. Tietysti pandemia oli yksi syy verkko-opetuksen valintaan, mutta minulla oli heti aluksi ajatus siitä, että jos opetusta pystytään tarjoamaan ympäri Suomen, kurssit täyttyvät opiskelijoista. Oikeassa olin. Etäopetuksen avulla kynnys aloittaa karjalan kieleen ja kulttuuriin tutustuminen aivan alkeistasolta on matala. Ja juuri matalan kynnyksen kielenopetusta uhanalainen karjalan kieli tarvitsee.

Tuusulan opiston lukuvuoteen 23-24 olemme suunnitelleet taas uudet kurssit sekä syksylle että keväälle. Alkeiskurssi starttaa jo heti elokuussa maanantaina 28.8. Tämä vuoden kursseja on pidennetty kahdeksaan tapaamiseen eli opiskelutunteja on yhteensä 16. Sähköinen materiaali jaetaan kurssin osallistujille. Luvassa on perustason opiskelua, jossa heti alusta lähtien päästään harjoittelemaan puhumista. Kotiläksyt (kodiruavot) kuulustellaan Kahootissa pelaamalla (kizuamalla) ja jokainen opetuskerta päättyy Mišan kulttuurinurkkaan (kul’ttuuračuppuh), jossa luodaan lyhyitä katsauksia keskeisiin karjalaisen kulttuuriin piirteisiin. Kielihän on aina myös kulttuurin ja historian peili.

Read more
/0 Comments/by
,

Verkostotyötä voi oppia

Palaute verkostotyön koulutuksesta 31.3.23

Oman työhistoriani tärkeimpiä oivalluksia on ollut verkostoyhteistyön merkityksen ymmärtäminen. Kun huoli lapsen tai nuoren koulunkäynnistä ylittää sen kynnyksen, että mukaan tarvitaan muita ammattilaisia oppilaan ja perheen kanssa työskentelyyn, avautuu samalla uusia mahdollisuuksia vaikeuksien voittamiseen.

Aina pedagogiset keinot ei riitä, vaan mukaan tarvitaan opiskeluhuoltoa, perhetyötä tai muuta lastensuojelullista yhteistyötä. Toisinaan lisääntyneet psyykkisen puolen ongelmat vaativat perustason opiskeluhuollon rinnalle matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, kasvatus- ja perheneuvolan asiantuntemusta tai lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoa.

Perheiden kanssa työskentely on oleellisen tärkeä osa koulunkäynnin haasteissa. Yhteistyön rakentamiseen kannattaa satsata, sillä hyvässä ja toisia arvostavassa verkostotyössä meidän on helpompi viedä eteenpäin vaikeiltakin tuntuvia asioita.

Read more
/by

Uskaltaako uupumuksesta puhua?

Raataja väsyy myös tunteissaan ja lopulta voimattomuus alkaa syödä itseluottamusta. Ei ole yhtä insinööritieteen kaavaa, jolla uupumus estetään. Minun on itse tunnistettava ja löydettävä hälytysmerkit. Läheisillä ja työtovereilla voi olla mahdollista näitä merkkejä nähdä ja myös auttaa näkemään.

Read more
/by

Kiitos yhteistyökumppaneille!

Prinsessapatsaalla Kellokosken puistossa

On tullut aika kiittää yhteistyöstä. Jätän Kalliomaan koulun rehtorin tehtävät ja suuntaan moninaiseen yrittäjyyteen.

Tulin Kalliomaan kouluun 1998 nuorena erityisluokanopettajana, joka elätteli toiveita oppia ymmärtämään jokin erityisopetuksen osa-alue vähän peruusteellisemmin. Jättäessäni sairaalaopetuksen taakseni, uskallan liittää ammattiini työnohjaaja-STOry:n lisäksi määreen vaativan erityisen tuen asiantuntija.

Read more
/by

LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA

Työssäni lasten- ja nuorisopsykiatrisen sairaalakoulun rehtorina olen huomannut sen miten elintärkeää eteenpäin menemiselle on luottamuksen rakentamisen taito. Jos haluat saada muutosta, sinun pitää antaa sille mahdollisuus. Sinun pitää luottaa toiseen, valaa häneen uskoa muutokseen ja ohjata pois vanhoista tavoista ja tottumuksista.

Read more
/by

24 x kiitos Tuusula ja sairaalaopetus!

On tullut aika kiittää kahdestakymmenestäneljästä vuodesta. Tulin Tuusulan kunnan Kalliomaan kouluun erityisluokanopettajaksi vuonna 1998. Vuodesta 2001 olen toiminut sairaalareksinä. Pitkään työrupeamaan on mahtunut lukematon määrä erilaisia työtehtäviä ja merkityksellisiä kohtaamisia.

Omaan ihmiskäsitykseeni sekä elämänasenteeseeni työskentely moniammatillisessa viitekehyksessä Kellokosken huippuammattilaisten kanssa on jättänyt merkityksellisimmän jäljen. Psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentely on opettanut paljon kohtaamisen merkityksestä sekä tulevaisuudenuskon luomisen tärkeydestä.

Read more
/by

TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS

Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät aaltoina, emmekä voi niitä kahlita. Meillä on luontainen halu kuulua ryhmään ja jaamme ryhmässä arvomme sekä moraalimme. Jos työ tai työryhmän arvot tuntuvat vieraalta, on ryhmään sitoutuminen todennäköisesti vaikeampaa tai saattaa jäädä kokonaan syntymättä.

Read more
/by

”Minä nyt vaan olen tällainen…” – PERSOONASTA, ROOLISTA JA RYHMÄSTÄ

Perusteletko sinä tekojasi kertomalla muille olevasi ”vain tällainen”? Antaako tietty persoonallisuus luvan esimerkiksi laukoa persoonansa suojista mitä vaan sylki suuhun tuo, ”koska minä nyt vaan olen tällainen”?

Read more
/by

Uuden ammatillisuuteni teesit

Valmistuin työnohjaajaksi HY+:n järjestämästä reilun kahden vuoden koulutuksesta 15.9.21. Oma koulutusmatkani oli moninainen matka itseeni. Lopputyöni teoreettisen ytimen muodostivat blogiin kirjatut teesit – ikään kuin muistutukseksi itselleni uudesta ammatillisuudestani.

Read more
/by

Säälliset käytöstavat koulun ihmisyyden mittariksi

mš

Elo-syyskuun mediailmatila koulun viitekehyksessä ei ole ollut sieltä hilpeimmästä päästä. Ensin odoteltiin Koskelan surman tuomioita, sitten spekuloitiin tuomioiden kohtuullisuudella ja poikien vankilassa kuntoutumisella ja samaan syssyyn Ilta-Sanomat kertoi moniäänisessä juttusarjassaan ”Mikä Suomen koululaitoksessa on pielessä?”. Likipitäen kaikki oli pielessä… Väsyneiden opettajien ääni levisi isolla äänitorvella joka kolkkaan. Liikaa kehittämistä, erilaisia oppilaita, resurssien vähyyttä ja hankesulkeisia. Iloitsin siitä, että ratkaisujakin haettiin. Oppilailtakin.

Read more
/by

Minä työnohjaajana – oma teoreettinen viitekehykseni

JJPhotos

Tulen kasvatuksen kentältä ja opetus- ja johtamistyötäni on jo vuosia ohjannut kognitiivis-konstruktivistinen oppimiskäsitys. Oppija ja opettaja/ohjaaja ovat yhdessä oppimistilanteessa. Oppija rakentaa uuden tiedon ja taidon oman osaamisensa päälle konstruoiden eli hahmotellen ja uutta tietoa entisen päälle kasvattaen. Ohjaaja tukee oppilasta prosessissa ja tarjoaa oppijan oppimistyyliin ja osaamistasoon sopivia rakenuspalikoita, joista oppija itse konstruoi asian eli oppii. Opettaja ei ole tiedon kaataja.

Työnohjaajan ja työnohjattavan (ryhmä tai yksilö) roolit ovat hyvin samankaltaisia. Yhteisen dialogin kautta hahmotetaan työtä, sen perustehtävää ja rakenteita, ymmärtäen samalla myös tunnepuolen vaikutuksen sekä johtamiseen liittyvät elementit. Tämän lisäksi työnohjauksessa on tärkeä hahmottaa koko ympärillä oleva systeemi, koska hyvin moni asia vaikuttaa työn tekemiseen, siitä nauttimiseen ja jaksamiseen.

Yksilö ei ole erillinen soturi shakkipelilaudalla, vaan kaikki nappulat liittyvät yhteiseen työhön. Jokainen työntekijä tuo työhön mukanaan oman historiansa niin työroolissa kuin koko elämäntarinansa. Tietoiset ja tiedostamattomat kokemukset ovat ohjanneet ja ohjaavat meidän valintojamme työssä yksin sekä yhdessä toisten kanssa.

Read more
/by