Läkkä Tohakkah Bomban taloih!

Tohakka-klubit jatkuvat vuonna 2026 karjalankielisen musiikin kotilavalla, Nurmeksen Bomban talolla. Viitenä iltana Bomballa soi moninainen karjalainen musiikki folk-trip-hopista itkulauluun ja karjala-rockista deltabluesiin.

Tohakka tarkoittaa suomeksi ”tohinaa, puhinaa” sekä ”pientä hutikkaa”. Tohakka-klubit tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla kotoperäistä ja uhanalaista karjalan kieltä Break Sokos Hotel Bomballe kuuluvan Bomban talon inspiroivassa miljöössä. Viidessä klubi-illassa esiintyvät eteeristä folk-trip-hopia soittava ILMU, karjala-folkin palkittu Loimolan Voima, itkulaulua ja runolaulua yhdistelevä Surento, uutta karjalankielistä rockia soittava Tulenlendo -yhtye sekä karjalankieliset trubaduurit Kaarlon Martiska deltabluesineen ja folkin ja kansanmusiikin rajapinnoilta ammentava Tohakan klubi-isäntä Levoin Miša.

Tohakka-klubin tuottaa karjalahipsteri Mika Saatsi yhteistyössä Break Sokos Hotel Bomban kanssa.

Tohakka-klubi 2026

21.2.26 ILMU (folk-trip-hop)

6.6.26 Loimolan Voima (folk-rock)

29.8.26 Surento (itkulaulu, runolaulu)

19.9.26 Tulenlendo (karjala-rock)

7.11. Kaarlon Martiska (deltablues), Levoin Miša (folk)

TOHAKKA – ainavoluaduzet karjalazet illačut Bomban taloissa

Tulgua terveh kaikin!

Lisätietoa: mika@karjalahipsteri.com 

Tohakka esiintyjät 2026

ILMU esiintyy Tohakka-klubilla 21.2.26

Ilmu on Karjalan tasavallasta lähtöisin oleva ja nykyisin Tampereelta käsin operoiva folk-trip-hop -yhtye, joka esittelee uuden sukupolven karjalaista kulttuuria. Yhtyeen inspiraationa toimii muinaisen maan syntyhistoria, kotiseudun luonto, kulttuuri, perinteet ja karjalan kielen kauneus. 

Yhtyeen kappaleissa livvinkarjala yhdistyy perinteisiin kansansoittimiin (kantele, jouhikko, tuulipillit) ja nykyään useammin lavalla nähtäviin sähkökitaraan, viuluun ja selloon. ILMU on palkittu vuoden 2021 parhaana venäläisenä etnomusiikkiprojektina (Russian World Music Awards).  ILMU on esiintynyt lukuisilla festivaaleilla Suomessa ja Virossa. Kappaleen ”Langat” musiikkivideo voitti parhaan musiikkivideon palkinnon Luleå International Film Festivalilla.

Kokoonpano

Tatiana Tkachenko: laulu, koskettimet, kantele

Aleksei Tkachenko: sähkökitara, koskettimet, sampler, kantele

Nadezhda Gornitcyna: viulu, taustalaulu

Mirva Ormin: jouhikko, basso jouhikko, taustalaulu

Langat (Youtube):

Loimolan Voima esiintyy Tohakka-klubilla 6.6.26

Keväällä 2026 kolmennen levynsä julkaiseva Loimolan Voima saapuu Tohakka-klubille uusien laulujensa kanssa. Vuonna 2020 debyyttialbuminsa Ruttomužikan kyynäl julkaissut yhtye on muutamassa vuodessa tehnyt pitkälle toista sataa keikkaa Suomessa ja ulkomailla sekä palkittu mm. vuoden kansanmusiikkilevystä 2021, vuoden kansanmusiikkitekijänä 2023 ja Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden 2025 yhtyeenä.

Loimolan Voima tekee omintakeiset laulunsa itse perinteitä kunnioittaen, mutta samalla uutta ilmaisua luoden. Akustisten soittimien rinnalla surisevat syntetisaattorit ja helskyy haitari. Veljesten esiintyminen on karjalaista tarinankerrontaa 2020-luvulla.

Kokoonpano

Levoin Miša: laulu, ukulele, akustinen kitara ja lyömäsoittimet

Levoin Miikkula: ukubasso, laulu, PolyD-syntetisaattori, haitari

Ottakkua brihačču (Youtube):

Surento esiintyy Tohakka-klubilla 29.8.26

Yhtyeen muusikot Liisa Matveinen, Emmi Kuittinen ja Emilia Kallonen ovat karjalaiseen ja inkeriläiseen perinteeseen erikoistuneita kansanlaulajia ja itkijöitä. He ovat säveltäneet ja sovittaneet perinteisiä itkuvirsirunoja uusiksi itkulauluiksi, joissa soivat sekä itkun että moniäänisen laulun äänet. Lisäksi ohjelmistossa on perinteisempää itkuvirttä ja yhtyeen säveltämää runolaulua. Moniäänisen laulun lisäksi yhtyeessä soivat kantele ja ukulele.

Surennon musiikki liikkuu moni-ilmeisen surun syvyyksissä sekä elämän taitekohtien kipeydessä ja haikeudessa. Laulujen ja itkuvirsien viesti on kuitenkin toiveikas ja elämänmyönteinen. Mukaan mahtuu myös elämän riemua. Yhtyeen nimi Surento viittaa surevan tai kaipaavan ihmisen olemukseen.

Itkuvirsiin kuuluvat kauniit, vertauskuvalliset, hellittelevät ja kunnioittavat sanat sekä apeutumiseen ja myötäelämiseen virittävä sävelmä ja esitystapa. Itkuvirren tehtävä on saatella kuulijat herkistymään, mahdollisesti myös itkemään.

Kokoonpano

Liisa Matveinen, laulu ja kantele
Emmi Kuittinen, laulu ja ukulele

Emilia Kallonen, laulu

Surento – kolmen itkijän yhtye (Youtube):

Tulenlendo esiintyy Tohakka-klubilla 19.9.26

Tulenlendo on vuonna 2024 perustettu karjalankielinen rock-yhtye. Yhtyeen kappaleissa karjalainen kansanperinne kohtaa rockin, folkin ja itäbluesin sekä sähkökitara haitarin. Pitkän linjan soittajien erilaiset taustat rock-, blues-, samba-, punk- ja kansanmusiikki-yhtyeistä kuuluvat Tulenlennon karjala-rockissa. Vuonna 2024 ja 2025 yhtye julkaisi suoratoistopalveluihin ensimmäiset kappaleensa: Rakkahus eule riähkä, Liuskučuari, Päivännouzu, Rauha, Suistaman kägi sekä Enzimäzestä laulusta.

Kokoonpano

Mika Saatsi: laulu, akustinen kitara

Mikael Shemeikka: haitari, laulu

Ari Enqvist: basso

Samuli Mikkola: sähkökitara, laulu

Sami Kontola: rummut

Suistaman kägi (Youtube):

Kaarlon Martiska & Levoin Miša esiintyvät Tohakka-klubilla 7.11.26

Kaarlon Martiska, oikealta nimeltään Martti Jousimo syntyi vuonna 1973 Otanmäessä, Kainuussa. Hänen ensiesiintymisensä oli veljen kanssa alle 10-vuotiaana poikien Suistamolla syntyneen isän järjestämissä sukujuhlissa Ryynäsjärven rannalla sijaitsevassa Retka-nimisessä talossa. Talo oli rakennettu rautaruukin työntekijöiden vapaa-ajan viettopaikaksi. Isosta koosta johtuen siitä tuli mieleen vanhan ajan karjalainen talo ja oli pihapiirissä oikea savusaunakin, joka illalla lämmitettiin. 

Pian Jari otti Martin mukaan jo perustamaansa yhtyeeseen. Yli kymmenen vuoden toiminta Kainuussa lähti lainakappaleista mm. southern rock pioneerin Lynyrd Skynyrdin materiaalista siirtyen sitten suomenkielisen popin kautta omatekoiseen progepunkiin. Yhtye julkaisi 4 omakustannepienlevyä. Sittemmin Martti jatkoi rockmusiikin soittamista useissa yhtyeissä niin Oulussa, Helsingissä kuin Hyvinkäälläkin, jossa nykyisin asuu. 

Vuonna 2016 Martti innostui deltabluesista ja aloitti siirtymisen sähköisestä soittamisesta pelkästään akustiseen. Keväällä 2024 Martti näki Miša Saatsin Ylen Kulttuuricoctail-ohjelmassa, mistä syntyi innostus alkaa opiskella suvikarjalaa Mišan Tuusulan opistossa etänä vetämillä kursseilla. Tämä johti omien deltablueskappaleiden kääntämiseen suvikarjalaksi.

Toine muailman voina (Youtube):

Karjalahipsteri Levoin Miša (Mika Saatsi)on musiikintekijä, tuottaja, karjalan kielen opettaja sekä kielen ja kulttuurin elvyttäjä. Soolokeikolla Miša esittää omien kappaleiden lisäksi valikoituja paloja vuosien varrella mukaan tarttuneista lauluista. Koskaan ei voi tietää millä soittimilla lauluja säestetään. Mitähän Mišalla on tällä kertaa Bomballa mukanaan laulu- ja soittorepussaan?

Svätöi pihlaja (Youtube):

Artikkeli TOHAKKA 2026 – BOMBAN TALO julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Ei pääse koira karvoistaan… Pitkään koulussa työskennelleenä hahmotan työvuoteni edelleen kesälomasta kesälomaan, ikään kuin lukuvuoden mitassa. Tänään oli kevään viimeinen työnohjaus ja huomenna helatorstaina ensimmäinen lomapäiväni. Olo on onnellinen ja mieli iloinen.

Usein kun tapaan vanhoja tuttuja naamoja niin kysymys minulle kuuluu, että minkäs verran sinä teet sitä työnohjausta. Somepäivitysteni kautta yliedustuu karjalan kieli, musiikki ja kultturityöt vaikka tottahan se on, että silläkin saralla työni on moninaista. Silti se oma päätyöni on työnohjaus.

Työnohjaukselle ja sairaalaopetukselle on yhteistä se, ettei työn sisällöstä ja ohjausprosesseista somessa avauduta eikä arkea jaeta. Työnohjaajan tärkein työväline on luottamus ja vain sen päälle voi olla annettavaa sekä huolissa ja umpisolmuissa että työn kehittämisen kysymyksissä tai onnistumisen jakamisessa. Ilman luottamusta työnohjaaja ei voi tehdä työtään. Siksi en jaa somessa juuri mitään työnohjaukseen liittyvää.

Työkauden päätteeksi on kuitenkin paikallaan kerrata mitä työnohjaus on omalta osaltani viimeisen vuoden ollut. Olkoon tämä koonti sellainen luvallinen kurkistus minun työnohjaajuuteeni.

Asiakkaita minulla oli tänä työkautena yhteensä 34 kappaletta ja ohjattavia työntekijöitä 148. Ryhmiä ohjasin eniten (23) ja yksilöasiakkaita minulla oli 11. Suurin osa työnohjauksista tapahtui opetusalalla työskentelevien ammattilaisten kanssa (22 asiakasta). Esihenkilöt (6 asiakasta), asiantuntijatyöntekijät (4 asiakasta) sekä sote-ammattilaiset (3 asiakasta) olivat muita työnohjauksen kohderyhmiä. Tiedostan, että opetusala on ominta aluettani, mutta iloitsen mahdollisuudesta työskennellä myös muiden alojen ammattilaisten kanssa. Etäohjausta osin tai kokonaan annoin viidelle asiakkaalle.

Prosessit vaihtelivat yhdesta kerrasta pidempijaksoisiin prosesseihin. Yleensä ohjauskertojen määrä vaihtelee kolmen ja kymmenen välillä. Keskiarvo on ehkä kuuden tapaamisen tienoilla. Lyhyempien, esim. kriisiohjausten, rinnalla minulla on ollut tänäkin vuonna pidempiä useamman vuoden prosesseja. Ensimmäisille omille pitkille prosesseille jouduin tänä keväänä sanomaan heipat, vaikka esiin nousi toive jatkaa ”vielä yksi vuosi”. Pitkissä prosesseissa pidän tärkeänä, että yhteistyöstä sovitaan vuosi kerrallaan tiedostaen samalla se, että jossain vaiheessa (max. 5 vuotta) on ohjaajaa vaihdettava. Irrottaminen pitää osata tehdä ennen kuin molempien eväät on syöty. Kaikesta huolimatta huomasin itsessäni suurta haikeutta pitkäaikaisen hyvän yhteistyön päättyessä muutama viikko sitten.

Kovin usein työnohjauksessa käsiteltävät teemat ovat universaaleja työtehtävistä ja itse substanssista riippumattomia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen linkittyviä kysymyksiä. Työnohjaajan tehtävä ei ole tulla kertomaan ”miten ne työt pitää hoitaa” vaan auttaa ja ohjata oleellisten asioiden äärelle – luottamusta rakentamalla ja osaamista vahvistamalla. Toki usein myös konsultatiivinen työote on sovitusti läsnä, jos asiakkaan oma toivomus sellainen on.

Viiden vuoden työnohjaajuus on irrottanut minut entisestä työroolistani. Tiedostan, että alkuun piti sinnitellä sen kanssa, ettei johda, opeta ja kouluta sekä vie näin toimijuutta henkilöiden omasta työstä. Pitkän esimiesuran haittoja huomasin olevan yllättävän paljon. Poisoppiminen vei aikaa ja vaati tietoista ammatillisuuden uudelleen kalkulointia. Toisaalta olen äärimmäisen iloinen siitä parinkymmenen vuoden reksi- ja sairaalaopetuskokemuksesta. Noissa rooleissa olen ehtinyt kokea monenlaisia tilanteita sekä oppinut pikaorientoitumaan yllättäviin tilanteisiin arjessa ja kriiseissä avoimin mielin.

Olen iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus myös työn reflektointiin TO-ukkojen: Jukan, Jussin ja JP:n kanssa. Itsenäisen työn varjopuolia on yksintekeminen. Siksipä suuret kiitokset tuolle kolmikolle!

Työnohjaamisen rinnalla sain kunnian kouluttaa keväällä Pirkanmaan rehtoreita toimintakulttuurin ja muutoksen johtamisesta sekä syksyllä opettajia Joensuun seudun vesossa teemalla ”Hyvinvointi, osallisuus ja vaativuus koulutyön kehittämisessä”. Yhden erityiskoulun ja yhden ison alakoulun toimintakulttuurin kehittämisessä olin kouluttaja-fasilitaattorina. Hauska oli huomata, että tämä oli ensimmäinen työvuosi, kun luennoin useammin karjalan kielen ja kulttuurin teemoista kuin opetusalan erityiskysymyksistä mm. Karjalasta kolttien maille -seminaarissa, Hämeenlinnan kirjastossa sekä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen ja kulttuurin opiskelijoille. SnellmanEDU:n tilaamana vedimme kiinnostavaa kokonaisuutta ”Karjalaisuus, evakkouden jäljet ja karjalaisen kulttuurin jatkumo” Kuopiossa, Varkaudessa ja Iisalmessa Hellä Neuvonen-Seppäsen kanssa. Valamon luostarissa isännöin ja koulutin tammikuussa viikonloppukurssin ”Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen”.

Seuraavan kahden ja puolen kuukauden ajaksi laitan työnohjaajuuden vähän syrjempään ja keskityn muihin juttuihin. Lähipäivinä kaikki ylimääräiset kanavat ovat kiinni, kun polkupyörävaellamme vielä tarkemmin määrittelemättömässä paikassa. Silloin minut tavoittaa parhaiten savumerkeillä. Jos olosuhteet ovat suosiolliset.

Karjalankielisen musiikin tekijänä iloitsen 30.5. kuunneltavaksi tulevasta Tulenlendo-yhtyeen Rauha-kappaleen julkaisusta. Laulussa yhdistyvät kaksi ammatillista rakkauttani: psykiatria ja Karjala. Kesällä Loimolan Voimaa voi nähdä vaikkapa Riäkkylän Kihauksessa 28.6. ja vuoden yhtyeeksi valittuna Kaustinen Folk Music Festivalilla 11.-12.7. Heinäkuussa menemme reiluksi viikoksi GMC:n studioon lunastamaan Risteys-palkintomme äänittäjän kera. Uutta Loimolaa kuullaan singlejulkaisuna tulevana syksyna. Kolmas albumi julkaistaan alkuvuonna 2026.

Tohakka-klubi pyörähtää kesällä pariinkin kertaan Nurmeksen Bomballa: 14.6. ja 30.8. Ilokseni pääsimme laajentamaan tuon tuottamani klubin Pohjois-Karjalan maakuntapäivän (30.8.) tapahtumaksi ”Bomban Tohakaksi”. Tämä karjalane kul’ttuurapäivä yhdistää käsityöpajat, runouden, kirjallisuuden sekä karjalankielisen musiikin. Illan päätteeksi lavalle nousevat Bratanat ja Burlakat.

Ensi syksyn karjalan kielen etäopetuskursseilla on jo omat aikataulunsa. Alkeis- ja jatkokurssit vedän tuttuun tyyliin maanantai-iltaisin. Tuusulan opiston sivuilta löytyy hakuohjeet ja ajankohdat. Loppukesän ja alkusyksyn jännitän, miten omille karjalan kielen elvytyshankkeen projektihakemuksilleni käy. Mielellään jatkaisin podcastien, audiovideoiden ja oppimateriaalien tuottamista. Päättyvän työvuoden hedelminä voit käydä kuuntelemassa Spotifysta Oleksein Markan suakkunat tai uusimmat jaksot Uusi Suistamo -podcastista sekä tutustua Suistamon paginua -kanavaan Youtubessa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille kohtaamisista työvuotena 24-25!

Hyvä keziä! Pidäkkiä vesseliä, a elgiä vai kaiken aigua olgo ni vesselässä

Mika Saatsi / Levoin Miša

Artikkeli Kesälomasta kesälomaan – karjalahipsterin työvuosi 24-25 julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Omenapuut 24.4.24

AJATTELU, OMENAPUUT JA TYÖUUPUMUS

Tänä vuonna omenapuiden leikkaaminen meni kovin viime tippaan. Pääsiäinen, hiihtolomaviikko ja puutarhanhoidon ulkopuoliset työt johtivat siihen, että pääsin kiipeämään tikapuille vasta viimeisimmällä mahdollisella hetkellä.

Tapanani on ns. ”vanhan kansan” -ohjeen mukaisesti leikata omenapuut keväthangille. Uusimaallekin 23.4. tullut runsas jää- ja lumisade pelasti perinteeni ja sain tänään puumme leikattua loskaiselle hangelle. Luulen, ettei lunta enää huomenna ole.

Pitkän leikkuupäivän hienoja puolia on se, ettei pääse itseään karkuun. Pitää koko ajan katsella napsittavia oksia, miettiä seuraavaa siirtoa ja pysyä tikkailla. Kuulin autojen ja ihmisten kulkemiset, lintujen laulun ja lumen sulamisen sekä tunsin auringon satunnaisen lämmön.

Koska omenapuiden leikkaaminen on minulle hyvin tuttua puuhaa, ehdin myös ajatella.

Ajatteleminen on minun uuden elämänvaiheeni rakkainta tekemistä. On aikoja, jolloin ahmin äänikirjoja, mutta mieluiten viihdyn hiljaisuudessa yksin. Tai ehkäpä paremmin sanoen itseni kanssa.

Kun päätin valita rauhoittumisen uupumuksen sijaan, huomasin pian kuinka paljon olin kaivannut ajattelemista. Pohdiskelu ja hiljentyminen ovat minulle avain luovuuteen ja uuden synnyttämiseen. Samoin kuin kehittymiseen, kehittämiseen ja innovointiin. Rauha toi elämääni takaisin sellaista, mikä oli jo tottunut olemaan piilossa.

Jatkuvasti juosten, parhaani kiireessä yrittäen olin jo hyvin lähellä hukata itseni. Luovan, innovatiivisen ja hymyilevän kaverin.

Minun pitää vielä muistuttaa sinua siitä, etten ollut varsinaisesti väsynyt itse työhöni, enkä koskaan kadottanut uskoani sen merkityksellisyyteen. Rakastin sitä ja pidin itseäni etuoikeutettuna saadessani työskennellä psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten kanssa monialaisuuden keskellä. Olin vain alkanut unohtaa sen, että minun pitäisi huomioida itsenikin. Työ vei minua, enkä minä työtä.

Kroppa kyllä muutamaan kertaan asiasta huomautteli, mutta nekin muistutukset tajusin vasta myöhemmin. Sitten kun oli tilaa ajatella. Ihminen on psykofyysinen olento ja fysiikka antaa meille kyllä niitä merkkejä heikosta jamastamme, jos vain haluamme ja uskallamme niitä kuunnella…

Korvaamattomien työntekijöiden loppusijoituspaikka on hautausmaa. Sinne minä en halunnut parhaassa työiässäni.

Olen saanut näiden uusien työvuosieni aikana lukuisia viestejä siitä, miten esimerkilläni on ollut vaikutusta muidenkin ratkaisuihin. Tänään viimeksi vaihdoimme viestiä minulle tärkeän ystävän ja kollegan kanssa. Hänkin oli päättänyt vähentää työtaakkaansa. Iloitsin ja onnittelin häntä siitä.

Kaikessa työssä on omat raskautensa, rakkautensa, työmääränsä ja ilon hetkensä. Positiivinen stressikin osaa uuvuttaa. Lopulta juuri sinä itse päätät miten työtäsi teet.

Mikä sitten on kyllin hyvä työpanos? No ei ainakaan se minkä aiemmin uskoin suosikkini Esa Tikkasen sanomana. 110% ei ole mahdollinen lukema, kun sata prosenttia on sun koko elämä. Älä huijaa itseäsi sellaiseen mikä ei ole realistista eikä totta.

Anna aikaa ajatuksille ja uskalla ajatella. Lupaan, että se kannattaa.

Jokelassa 24.4.24

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry

Artikkeli AJATTELU, OMENAPUUT JA TYÖUUPUMUS julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Toimin Erityiskasvatus -lehden kolumnistina vuodet 22-23. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja se on Suomen erityiskasvatuksen liitto ry:n jäsenlehti. Leipätyöt -palstani kolumnit löydät lehden lopusta. Kirjoitukset voit lukea myös digitaalisessa muodossa Sel ry:n nettisivuilta. Ohessa kolumnien linkit digiversioihin.

2024/1: Kohtaamisten ketjuja

2023/4: Mielen puutarhassa

2023/3: Muisto vain jää

2023/2: Yhdyspintayhteistyöhön

2023/1: Tinat, toiveet ja lupaukset

2022/4: Koulun kehittäminen kiinnostaa nyt kaikkia

2022/3: Kumiankkakuiskaaja

2022/2: Toivon tuojat

2022/1: Ylpeästi erkkamaikka

Artikkeli Erityiskasvatus -lehden kolumnit 2022-2023 julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Oman työhistoriani tärkeimpiä oivalluksia on ollut verkostoyhteistyön merkityksen ymmärtäminen. Kun huoli lapsen tai nuoren koulunkäynnistä ylittää sen kynnyksen, että mukaan tarvitaan muita ammattilaisia oppilaan ja perheen kanssa työskentelyyn, avautuu samalla uusia mahdollisuuksia vaikeuksien voittamiseen.

Aina pedagogiset keinot ei riitä, vaan mukaan tarvitaan opiskeluhuoltoa, perhetyötä tai muuta lastensuojelullista yhteistyötä. Toisinaan lisääntyneet psyykkisen puolen ongelmat vaativat perustason opiskeluhuollon rinnalle matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, kasvatus- ja perheneuvolan asiantuntemusta tai lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoa.

Perheiden kanssa työskentely on oleellisen tärkeä osa koulunkäynnin haasteissa. Yhteistyön rakentamiseen kannattaa satsata, sillä hyvässä ja toisia arvostavassa verkostotyössä meidän on helpompi viedä eteenpäin vaikeiltakin tuntuvia asioita.

Jostain kumman syystä opettajien koulutukseen ei juuri kuulu verkostotyön ja -dialogin opintoja. Outo oletus on, että luokanvalvoja tai erityisopettaja on automaattisesti rautainen verkostotyön ammattilainen ja osaa hahmottaa oman roolinsa merkityksen yhteistyön rakentajana perheen, oppilaan ja muiden ammattilaisten kesken. Itse asiassa kovinkaan monessa muussakaan verkostotyötä tekevässä ammatissa ei alan opiskeluihin ole kuulunut monialaisen yhteistyön sisältöjä. Tähän mie haluan muutosta.

Itse nimittäin pidän onnistunutta verkostotyötä ainoana mahdollisena keinoja auttaa oppilasta ja perhettä eteenpäin isoissa koulunkäynnin ongelmissa. Parhaimmillaan työtä voisi verrata leirinuotion sytyttämiseen. Kokoonnumme yhteisen vasta sytytetyn nuotion äärelle tehtävänämme puhaltaa tasaisesti ja rauhallisesti syttyvään liekkiin, jotta se roihahtaisi tuleen joka puolelta. Liian lujaa nuotioon puhallettaessa saatat vahingossa tuprauttaa savut toisen silmille tai pahimmassa tapauksessa koko nuotio saattaa sammua silkaksi savumereksi. Köhimällä ei päästä eteenpäin.

Osassa oppilaiden verkostoja koulu itse on koollekutsuja ja samalla verkostotyön koordinoija. Toisaalta opettaja tai opiskeluhuollon työntekijä voi olla kutsuttuna myös lastensuojelun tai erikoissairaanhoidon palaveriin koulunkäynnin asiantuntijaksi. Molemmissa tapauksissa tarvitaan ymmärrystä siitä, miten verkosto toimii sekä erityistä herkkyyttä hahmottaa tilannekuva oman ammattiroolin lisäksi oppilaan, huoltajan tai muun ammattilaisen silmin.

Suunnittelin ja toteutin yhdessä Vantaan opetustoimen kanssa opettajille suunnatun kolmen tunnin toiminnallisen verkostotyön koulutusiltapäivien sarjan, jossa pääosassa on kiireetön verkostotyön harjoittelu. Toiminnallisissa ryhmissä harjoiteltiin minipalaverein yhteistyötä opettajan, huoltajan, oppilaan ja muun ammattilaisen roolien kautta. Pääosassa ei ollut lopputulos vaan se, kuinka eri roolien kokeilemisen kautta saadaan tuntumaa muiden näkökulmiin ja tilanteisiin.

Koulutusryhmissä oli aineen- luokan-, erityis- ja erityisluokanopettajia. Osalle verkostotyö oli tuttua, muttei kukaan koskaan kertonut päässeensä harjoittelemaan näitä taitoja. Joillekin roolien ottaminen on helpompaa, kuin toisten. Olemmehan toki monella tavalla erilaisia. Rooliharjoittelu avartaa aina kuvaa omasta ammatillisuudesta.

Omat havaintoni pienryhmiä kiertäessä sekä osallistujien päivän päätteeksi antama palaute oli kiittävää. Erityisesti arvostettiin toiminnallisuutta sekä käytännönläheisyyttä. Iloitsen siitä, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto tilasi minulta kaksi koulutusta ensi syksylle Heurekaan. 25.9. ja 31.10. järjestettävien ”Opettajat verkostotyössä” -koulutusten ilmoittautuminen on nyt auki. 

Tervetuloa oppimaan itsestäsi ja verkostotyöstä uusia näkökulmia!

Tuusulassa 5.5.23

Mika Saatsi
vaativan tuen asiantuntija, työnohjaaja STOry

Artikkeli Verkostotyötä voi oppia julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Uskaltaako uupumuksesta puhua?

Timitranniemi, Lieksa

Tein pitkän pätkän työtä koulussa. Koko opetusala on ollut otsikoissa muutoksen ja murroksen teemojen kautta eikä uupumus ole mikään harvinainen vieras opettajainhuoneessakaan. Olisi tarpeellista puhua uupumuksesta ennen siihen putoamista. Ymmärrys hälytyskelloista ennakoivina varoitusmerkkeinä auttaisi muuttamaan toimintaa riittävän ajoissa. Niin, auttaisi…

Raataja väsyy myös tunteissaan ja lopulta voimattomuus alkaa syödä itseluottamusta. Ei ole yhtä insinööritieteen kaavaa, jolla uupumus estetään. Minun on itse tunnistettava ja löydettävä hälytysmerkit. Läheisillä ja työtovereilla voi olla mahdollista näitä merkkejä nähdä ja auttaa näkemään.

Mitä kuuluu? Miten voit? Kaksi tärkeää lyhyttä kysymystä.

Uusitalo-Arolan (2019) mukaan ihmisen omalla ylisukupolvisella kasvutarinalla, omalla perhe-elämällä, harrastuksilla ja työllä on omat roolinsa uupumuksen synnyssä. Valitettavan usein työ on lopulta se, mikä lopulliseen romahdukseen vie. Uupuminen on eri asia, kuin masennus tai ahdistus. Sitä pitäisi hoitaa uupumisena. Suomessa ei ole uupumisdiagnoosia. Ruotsissa tämä on toisin.

Työnohjaajaopintoja aloittaessani tiesin, että olen väsynyt. Mutten oikein ymmärtänyt, että olen oikeastaan uuvuksissa. Vasta opintovapaavuoteni alkupuolella löysin itseni Liisa Uusitalo-Arolan ”Uuvuksissa” -kirjasta. Olin työskennellyt liian pitkään liian suurella sydämellä, intohimolla ja kovalla liekillä sekä tuulimyllyjä vastaan taistellen. Olin menettämässä sen missä olen hyvä: luova, aktiivinen ja innovatiivinen esimies ja sparraaja.

Oman matkani uuteen ammatillisuuteen voisi tiivistää Uusitalo-Arolan ”kuuteen askeleeseen uupumisesta työn iloon”. Tällä matkalla koen viime vuodet olleeni. Aluksi tiedostamattomasti ja myöhemmin hyvinkin tietoisesti. Iloitsen nykyisestä tietoisuudestani.

6 askelta uupumisesta työn iloon (Uusitalo-Arola 2019):

1. Tunnista ja myönnä uupumisesi 
2. Ota etäisyyttä työhön
3. Anna kehosi ja mielesi elpyä
4. Selvitä, mikä on sinulle tärkeää
5. Tunnista muutostarpeet 
6. Mahdollista muutokset ja toimi toisin

Palautuminen on meidän nykyihmisten stressinkäsittelyn pullonkaula. Firstbeat-mittaukset osoittavat, että vain noin 1/3 suomalaisista palautuu riittävästi. Samoin vain noin kolmannes osaa arvioida fysiologisen palautumisen asteensa suhteellisen hyvin. Suuri osa suomalaisista ei nuku hyvin. Unitunteja ei kerry riittävästi ja / tai uni ei ole laadultaan riittävän hyvää. Syntyy palautumisvajetta. (Uusitalo-Arola 2019).

Kun tämän kaiken yhdistää stressaavaan ja empatiakuormaa vaativaan työhön (kuten vaikkapa opetus-, hoiva- ja sosiaalialalla) on vaarana, että uupuminen tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Tommy Hellsten (2011) kiteyttää samaa teemaa ”Ajan takaa – kauemmas katsomisen taidosta” -kirjassaan. Hänen mukaansa taikuri- ja miekannielijäkonsultit keräävät rahat ja ihmiset luulevat yrittävänsä löytää ratkaisun. Lopulta syntyy laite nimeltä Oravanpyörä, jossa kaatuneet jäävät jalkoihin. Sieltä heidät nostetaan ylös, kunnes osa heitetään pois. (Hellsten 2011).

Aikaa ei ole. On vain ikuisuutta. Sininen planeetta jatkaa kulkuaan eikä samalla mene oikein minnekään. Uupuneissa on meidän toivomme, heillä on mahdollisuus osoittaa meille ikuisuuden merkitys ajan ja sen hallinnan sijaan. (Hellsten 2011).

Hellsten korostaa hetken merkitystä. Vain tämä hetki on olemassa. Ei ole ”sitten kun -aikaa”. Tässä ja nyt on tärkeintä. Kiireen alttarilta pitää päästä pois. Valintojamme ohjaavat arvot. Pinnalliset arvot johtavat pinnallisiin valintoihin. Pinnalliset valinnat luovat pinnallinen elämän. Kun arvot muuttuu, valinnat muuttuu. Kun valinnat muuttuu, elämä muuttuu. Yksinkertaista, mutta ei helppoa! (Hellsten 2011).

Uskallatko sinä puhua uupumisesta? Uskallatko sinä puhua uupumisen oireistasi? Miten käy kotona, jos haluaisit puhua aiheesta? Ovatko väsymisestä ja uupumisesta puhuminen työpaikkasi sallittujen aiheiden listalla?

Työn imu ja hyvä työilmapiiri auttavat meitä jaksamaan. Työstä ja työtovereista voimme ladata voimaa vaikeina hetkinämme. Elämäntilanteemme vaihtelevat ja toisinaan kuormittavan työn rinnalla arkemme täyttyy murheista ja huolista. Itsetuntemus on yksi apu oman jaksamisen varmistamiseen. Tärkeät ihmissuhteet ja voimaannuttavat asiat vapaa-ajalla tasapainottavat kuormituspiikkejämme.

Työpaikalla voimme vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Turvallinen olo, esimiesten tuki ja vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen ovat keskeisiä työssäviihtymisen elementtejä.

Negatiivisen puheen kehä ei tue työssäjaksamista. Toisaalta väsyminen ja uupuminen eivät saa olla sanoja, joista työpaikalla ei ole lupa puhua. Tieto uupumuksesta ei lisää tuskaa. Se antaa meille ymmärrystä nähdä hälytysmerkkejä omassa arjessamme.

Täydellisyyden tavoittelun sijaan ihan hyväkin riittää.

Hyvää syksyä!

Jokelassa 31.8.22

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry

Artikkeli Uskaltaako uupumuksesta puhua? julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Kiitos yhteistyökumppaneille!

Prinsessapatsaalla Kellokosken puistossa

On tullut aika kiittää yhteistyöstä. Jätän Kalliomaan koulun rehtorin tehtävät ja suuntaan moninaiseen yrittäjyyteen.

Tulin Kalliomaan kouluun 1998 nuorena erityisluokanopettajana, joka elätteli toiveita oppia ymmärtämään jokin erityisopetuksen osa-alue vähän perusteellisemmin. Jättäessäni sairaalaopetuksen taakseni, uskallan liittää ammattiini työnohjaaja-STOry:n lisäksi määreen vaativan erityisen tuen asiantuntija.

Kun aloitin työni sairaalaopetuksessa, en omannut siitä juuri mitään erityistä tietoa. Ensimmäisen syksyn vaikeat oppilaat ja työskentely yksin heidän kanssaan pakottivat minut hetimiten kääntymään kollegoiden ja Kellokosken nuorisopsykiatristen osastojen henkilökunnan puoleen. Ketä nämä oppilaat ovat? Miksi he ovat täällä? Mitkä hoidon tavoitteet ovat ja mitä opetuksen tavoitteet hoidon rinnalla pitäisi olla?

Ensimmäinen vuoteni oli katastrofaalisen vaikea ja pakotti minut ymmärtämään yhteistyön ja moniammatillisuuden ytimen. Olen äärimmäisen kiitollinen noille Kelliksen ensimmäisille oppilailleni. He ohjasivat minut pois yksintekemisen kulttuurista sekä opettivat sen, ettei vaativan tuen oppilaiden kanssa pärjää itsekseen puurtaen. Vain yhteistyöllä voimme saavuttaa merkittäviä ja lopulta pysyviä tuloksia.

Kellokosken sairaalan, myöhemmin HUS-nuorisopsykiatrian osastojen ja avohoidon kanssa löysimme monia innovatiivisia tapoja tehdä yhteistyötä. Avo-opetuksen ja konsultaatiotyön siemenet kylvettiin yhdessä suunnitellen ja lasten etua turvaten. Myöhemmin palveluja rakennettiin lisää myös HUS-lastenpsykiatrian kanssa.

Olen aina ollut lojaali yhteistyökumppaneille, mutta HUS:in tekemä Kellokosken sairaalan sulkemispäätös ja sitä seurannut ”nuorisopsykiatrian uudelleenjärjestelyruletti” horjutti hetkeksi uskoani lasten ja perheiden parhaaksi tarjottavien palveluiden kokonaissuunnitteluun. Nuo työvuodet olivat vaikeimmat ja raskaimmat yhteistyöhön, totuuteen ja aitoon vuoropuheluun tottuneelle sairaalareksille. Uskaltauduin tuolloin sanomaan ääneen asioita, jotka piti mielestäni tuoda julki. Myllerrys kulutti.

Samaan aikaan käynnistynyt LAPE-palveluiden kehittäminen sekä VIP-verkoston rakentaminen  ohjasivat ajattelemaan myös moninaistuneen sairaalaopetuksen paikkaa ja alueellista vaikuttavuutta osana koko Suomen vaativan opetuksen kenttää. Keski-Uusimaan kuntien kanssa pilotoitiin nykyisen ja tulevan sairaalaopetuksen rakenteita. Pilotoinnin ja aikaisemman kehittämistyön toimintoja viedään parhaillaan jatkojalostaen osaksi valtakunnan tason vaativaa tukea. Karavaani kulkee, tekijät vaihtuvat.

Tuusulan opetustoimessa on aina ymmärretty sairaalaopetuksen erityinen luonne. Onneksi myös lähikunnissa ymmärrys osaamiskeskuksen vahvuudesta omien kunnallisten palvelujen rinnalla on saanut jalansijaa. Myös lähitulevaisuus Kalliomaan koulussa näyttää hyvältä. Siitä iloitsen kovin.

Yhteistyön merkityksen soisin jäävän elämään omasta kädenjäljestäni. Emme voi auttaa vaikeasti psyykkisesti oireilevia lapsia, nuoria ja heidän perheitään, jos emme osaa katsoa palvelurakennetta ja palveluita yhdessä kuunnellen ja kunnioittaen niin koulun, sosiaalityön kuin hoidon näkemyksiä tasaveroisina ymmärryksen ja osaamisen lisääjinä. Tähän skeneen ei kuulu sooloilut.

Sydämellinen kiitos Sinulle ja organisaatiollesi kaikesta siitä hyvästä yhteistyöstä sekä dialogisuutta lisäävistä eriävistäkin näkemyksistä!

Kiitos oppilaat, huoltajat ja verkostot 1998-2022! Kalliomaan koulun jättää merkittävästi toisilta oppinut Mika.

Jokelassa 24.5.22

Mika ”Miša” Saatsi
KM, työnohjaaja STOry, vaativan erityisen tuen asiantuntija
karjalahipsteri da karjalane muzikantti

Artikkeli Kiitos yhteistyökumppaneille! julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA

Huhtikuun 22 alku Palopuron töyräillä

Tommy Hellstenistä tuli opintovapaavuoteni ja koulutusaikani luetuin kirjailija. Huomasin päätyneeni käymään läpi lähes koko laajan tuotannon. Minua puhutteli hänen vahva humaaniutensa ja kehityspsykologinen otteensa, jotka tunnistin työni kautta minun vahvaksi käyttöteoriakseni. Oli hienoa lukea ja kokea ahaa-elämyksiä melkein koko ajan.

Ihmisten välinen luottamus ja sen rakentaminen ovat ihmissuhdetyön kivijalka. Luottamuksen pohjalta löytyvät turva ja tietoisuus. Hellsten (2019) kirjoittaa, että turva rakentuu sinne missä on tietoisuutta. Lapsen syli on äiti ja isä. Meissä jokaisessa elävän sisäisen lapsen syli on oma tietoinen aikuisuutemme. Tietoisuus on meidän oma sylimme.

Katsomme hyvin helposti omassa heikkoudessamme itseämme häpeän lävitse. Tunnetasolla olemme vankeja saarella, jonka kyltissä lukee HÄPEÄ – tunnetason Alcatraz. Kun oma häpeä vielä lamauttaa, on hyvä hakeutua ihmisen luo, joka on jo jättänyt Alcatrazinsa taakkeen. Toisen tietoisuus nimittäin tarttuu ja resonoi. Nöyryys on se maasto, jossa tietoisuus syntyy. Sekä asiakkaassa että terapeutissa. Todellinen kohtaaminen on mahdollista tuossa maastossa. Silloin on myös läsnä parantava voima, rakkaus.

Leena Unkari-Virtasen (2016) mielestä työnohjaajan ammattitaitoa on pitää ohjauksessa positiivinen ja rakentava fokus. Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät saattavat tehdä näkyväksi myös tulevaisuuskuvien ei-toivottua kirjoa, mutta ohjaajan tehtävänä on yhtä kaikki auttaa ohjattavaa sanoittamaan ja löytämään muutoksen, toiminnan ja onnistumisen mahdollisuus. Ohjaajan ei-tietämisen tila on muutoksia ja mahdollisuuksia etsivässä työnohjauksessa edellytys sille, että ohjattava saa aidosti itse luoda ja “muotoilla” niin tulkintansa menneestä, nykyisyydestä kuin omat tulevaisuuskuvansa, muutostarpeensa ja mahdolliset ratkaisut.

Riitta Kulmanen (2016) korostaa työhteisön ristiriitojen usein syntyvän siitä, että työstä ja työn tekemisestä nousevat tunteet jätetään käsittelemättä. Jos tunteita ei työyhteisössä tunnisteta eikä johdeta, ne saattavat saada yliotteen ja alkavat ohjata toimintaa. Työnohjaus voi auttaa nostamaan työyhteisön jäsenten keskinäisen luottamuksen ja arvostuksen näkyväksi ja vahvistaa näitä tunteita edelleen.

Luottamuksen rakentamisen kannalta on tärkeää ottaa huomioon verbaalisen ja nonverbaalisen viestimme suhde. Ovatko ne yhtenevät vai sisältääkö viestintämme ristiriitaisuuksia? Nonverbaalin viestin merkitys olisi erityisen tärkeä ymmärtää. Sillä on iso merkitys työpaikan väärinkäsityksiin ja loukkaantumisiin.

Sini-Tytti Saarinen (2016) puhuu intuitiosta työnohjauksessa. Intuition hyödyntäminen työnohjaustilanteessa on haastavaa, sillä se vaatii harjoitusta sekä kokemusta. Intuitio ilmenee sisäisenä tiedostamisena ja varmuutena. Intuition käyttö liittyy myös luovuuden käyttöön, sillä rohkeus toimia toisin on molemmille luonteenomaista. Intuition käyttäminen vaatii luottamusta.

Intuitio ei ole “taikatemppu”, vaan syvältä kumpuava voima, joka parhaimmillaan aikaansaa hyviä asioita, kuten asiakkaan toimijuus, aktiivisuus ja elämänvoima. Intuitio toimii myös työnohjaajan itsensä hyväksi, sillä se tarjoaa tavan olla avoin uudelle. Mitä enemmän ohjaaja oppii kuulemaan ja kuuntelemaan itseänsä sekä kasvamaan ihmisenä, sitä enemmän myös intuition ääni tulee esille. Kysymys on pysähtymisestä, luottamuksesta ja rohkeudesta heittäytyä. Kyvystä olla läsnä.

Työssäni lasten- ja nuorisopsykiatrisen sairaalakoulun rehtorina olen huomannut sen miten elintärkeää eteenpäin menemiselle on luottamuksen rakentamisen taito. Jos haluat saada muutosta, sinun pitää antaa sille mahdollisuus. Sinun pitää luottaa toiseen, valaa häneen uskoa muutokseen ja ohjata pois vanhoista tavoista ja tottumuksista.

Mitä suurempia varhaisten kiintymyssuhteiden ongelmia on kohdattu sitä oleellisempaa on toimia loogisesti, rakkaudellisesti ja opastavasti. Konflikti ei ole epäonnistuminen vaan päin vastoin mahdollistaa muutoksen.

Luottamus punnitaan tarkinten sellaisten lasten ja nuorten kanssa työskennellessä, jotka eivät ole oppineet luottamaan aikuisiin, kouluun eivätkä omaa valoisaa tulevaisuuskuvaa.

Olen tavannut työurani aikana lukuisia nuoria, jotka ”skannaavat” minut läpi hyvin nopeasti ja osaavat pian lukea omat heikkouteni ja kokeilla niitä sohimalla minun suhdettani heihin. Vain ymmärtämällä syvällisesti oman vajavaisuuden ja toimimalla johdonmukaisesti ja rakkaudellisesti voin löytää reitin luottamukseen.

Samat luottamuksen rakentumisen kaavat pätevät suhteissa aikuisiin. Jos en usko työpaikan muutosten olevan mahdollisia ja suhtaudun luottamuksen rakentamiseen vähätellen, en voi saada mitään aikaiseksi. Tämän ymmärtäminen niin pikku-loukkaantumisissa kuin pitkittyneissä vaikeuksissa on äärimmäisen tärkeätä. Lopulta fataalia.

Ihmissuhdetyötä ei voi tehdä ”vähän sinnepäin”. Siihen tarvitset vahvan itsetuntemuksen, nöyrän asennoitumisen, luovuutta, spontaaniutta ja rohkeutta heittäytyä esimerkkinä ilmaan. Luottamusta ei rakenneta tyhjiöissä vaan arjessa ihmisen kanssa.

Luota – tulet luotetuksi.

Jokelassa 7.4.22

Mika Saatsi
työnohjaaja

Oheislukemista:

Hellsten T. (1991) Virtahepo olohuoneessa, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2006) Kolmas mahdollisuus, Hämeenlinna Minerva-kustannus

Hellsten T. (2011) Ajan takaa – kauemmas katsomisen taidosta, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2011) Elämän paradoksit – saat sen mistä luovut, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2016) Tähän olen tullut – Kirja merkityksen löytämisestä, Helsinki Kirjapaja

Hellsten T. (2019) Enää en pelkää – kirja rakkaudesta, Helsinki Kirjapaja

Keravuori M., Kulmanen R., Pulkkinen J., Saarinen S-T., Salmikangas T. Soosalu M., Suviola J., Unkari-Virtanen L. ja Vuojakoski H. (2016) Työnohjaus, coaching ja fasilitointi kehittymisen tukena, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut

Artikkeli LUOTTAMUS SYNTYY LUOTTAMALLA julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.