Kiitos yhteistyökumppaneille!
Prinsessapatsaalla Kellokosken puistossa
On tullut aika kiittää yhteistyöstä. Jätän Kalliomaan koulun rehtorin tehtävät ja suuntaan moninaiseen yrittäjyyteen.
Tulin Kalliomaan kouluun 1998 nuorena erityisluokanopettajana, joka elätteli toiveita oppia ymmärtämään jokin erityisopetuksen osa-alue vähän perusteellisemmin. Jättäessäni sairaalaopetuksen taakseni, uskallan liittää ammattiini työnohjaaja-STOry:n lisäksi määreen vaativan erityisen tuen asiantuntija.
Kun aloitin työni sairaalaopetuksessa, en omannut siitä juuri mitään erityistä tietoa. Ensimmäisen syksyn vaikeat oppilaat ja työskentely yksin heidän kanssaan pakottivat minut hetimiten kääntymään kollegoiden ja Kellokosken nuorisopsykiatristen osastojen henkilökunnan puoleen. Ketä nämä oppilaat ovat? Miksi he ovat täällä? Mitkä hoidon tavoitteet ovat ja mitä opetuksen tavoitteet hoidon rinnalla pitäisi olla?
Ensimmäinen vuoteni oli katastrofaalisen vaikea ja pakotti minut ymmärtämään yhteistyön ja moniammatillisuuden ytimen. Olen äärimmäisen kiitollinen noille Kelliksen ensimmäisille oppilailleni. He ohjasivat minut pois yksintekemisen kulttuurista sekä opettivat sen, ettei vaativan tuen oppilaiden kanssa pärjää itsekseen puurtaen. Vain yhteistyöllä voimme saavuttaa merkittäviä ja lopulta pysyviä tuloksia.
Kellokosken sairaalan, myöhemmin HUS-nuorisopsykiatrian osastojen ja avohoidon kanssa löysimme monia innovatiivisia tapoja tehdä yhteistyötä. Avo-opetuksen ja konsultaatiotyön siemenet kylvettiin yhdessä suunnitellen ja lasten etua turvaten. Myöhemmin palveluja rakennettiin lisää myös HUS-lastenpsykiatrian kanssa.
Olen aina ollut lojaali yhteistyökumppaneille, mutta HUS:in tekemä Kellokosken sairaalan sulkemispäätös ja sitä seurannut ”nuorisopsykiatrian uudelleenjärjestelyruletti” horjutti hetkeksi uskoani lasten ja perheiden parhaaksi tarjottavien palveluiden kokonaissuunnitteluun. Nuo työvuodet olivat vaikeimmat ja raskaimmat yhteistyöhön, totuuteen ja aitoon vuoropuheluun tottuneelle sairaalareksille. Uskaltauduin tuolloin sanomaan ääneen asioita, jotka piti mielestäni tuoda julki. Myllerrys kulutti.
Samaan aikaan käynnistynyt LAPE-palveluiden kehittäminen sekä VIP-verkoston rakentaminen ohjasivat ajattelemaan myös moninaistuneen sairaalaopetuksen paikkaa ja alueellista vaikuttavuutta osana koko Suomen vaativan opetuksen kenttää. Keski-Uusimaan kuntien kanssa pilotoitiin nykyisen ja tulevan sairaalaopetuksen rakenteita. Pilotoinnin ja aikaisemman kehittämistyön toimintoja viedään parhaillaan jatkojalostaen osaksi valtakunnan tason vaativaa tukea. Karavaani kulkee, tekijät vaihtuvat.
Tuusulan opetustoimessa on aina ymmärretty sairaalaopetuksen erityinen luonne. Onneksi myös lähikunnissa ymmärrys osaamiskeskuksen vahvuudesta omien kunnallisten palvelujen rinnalla on saanut jalansijaa. Myös lähitulevaisuus Kalliomaan koulussa näyttää hyvältä. Siitä iloitsen kovin.
Yhteistyön merkityksen soisin jäävän elämään omasta kädenjäljestäni. Emme voi auttaa vaikeasti psyykkisesti oireilevia lapsia, nuoria ja heidän perheitään, jos emme osaa katsoa palvelurakennetta ja palveluita yhdessä kuunnellen ja kunnioittaen niin koulun, sosiaalityön kuin hoidon näkemyksiä tasaveroisina ymmärryksen ja osaamisen lisääjinä. Tähän skeneen ei kuulu sooloilut.
Sydämellinen kiitos Sinulle ja organisaatiollesi kaikesta siitä hyvästä yhteistyöstä sekä dialogisuutta lisäävistä eriävistäkin näkemyksistä!
Kiitos oppilaat, huoltajat ja verkostot 1998-2022! Kalliomaan koulun jättää merkittävästi toisilta oppinut Mika.
Jokelassa 24.5.22
Mika ”Miša” Saatsi
KM, työnohjaaja STOry, vaativan erityisen tuen asiantuntija
karjalahipsteri da karjalane muzikantti
