Uskaltaako uupumuksesta puhua?

Timitranniemi, Lieksa

Tein pitkän pätkän työtä koulussa. Koko opetusala on ollut otsikoissa muutoksen ja murroksen teemojen kautta eikä uupumus ole mikään harvinainen vieras opettajainhuoneessakaan. Olisi tarpeellista puhua uupumuksesta ennen siihen putoamista. Ymmärrys hälytyskelloista ennakoivina varoitusmerkkeinä auttaisi muuttamaan toimintaa riittävän ajoissa. Niin, auttaisi…

Raataja väsyy myös tunteissaan ja lopulta voimattomuus alkaa syödä itseluottamusta. Ei ole yhtä insinööritieteen kaavaa, jolla uupumus estetään. Minun on itse tunnistettava ja löydettävä hälytysmerkit. Läheisillä ja työtovereilla voi olla mahdollista näitä merkkejä nähdä ja auttaa näkemään.

Mitä kuuluu? Miten voit? Kaksi tärkeää lyhyttä kysymystä.

Uusitalo-Arolan (2019) mukaan ihmisen omalla ylisukupolvisella kasvutarinalla, omalla perhe-elämällä, harrastuksilla ja työllä on omat roolinsa uupumuksen synnyssä. Valitettavan usein työ on lopulta se, mikä lopulliseen romahdukseen vie. Uupuminen on eri asia, kuin masennus tai ahdistus. Sitä pitäisi hoitaa uupumisena. Suomessa ei ole uupumisdiagnoosia. Ruotsissa tämä on toisin.

Työnohjaajaopintoja aloittaessani tiesin, että olen väsynyt. Mutten oikein ymmärtänyt, että olen oikeastaan uuvuksissa. Vasta opintovapaavuoteni alkupuolella löysin itseni Liisa Uusitalo-Arolan ”Uuvuksissa” -kirjasta. Olin työskennellyt liian pitkään liian suurella sydämellä, intohimolla ja kovalla liekillä sekä tuulimyllyjä vastaan taistellen. Olin menettämässä sen missä olen hyvä: luova, aktiivinen ja innovatiivinen esimies ja sparraaja.

Oman matkani uuteen ammatillisuuteen voisi tiivistää Uusitalo-Arolan ”kuuteen askeleeseen uupumisesta työn iloon”. Tällä matkalla koen viime vuodet olleeni. Aluksi tiedostamattomasti ja myöhemmin hyvinkin tietoisesti. Iloitsen nykyisestä tietoisuudestani.

6 askelta uupumisesta työn iloon (Uusitalo-Arola 2019):

  1. Tunnista ja myönnä uupumisesi 
  2. Ota etäisyyttä työhön
  3. Anna kehosi ja mielesi elpyä
  4. Selvitä, mikä on sinulle tärkeää
  5. Tunnista muutostarpeet 
  6. Mahdollista muutokset ja toimi toisin

Palautuminen on meidän nykyihmisten stressinkäsittelyn pullonkaula. Firstbeat-mittaukset osoittavat, että vain noin 1/3 suomalaisista palautuu riittävästi. Samoin vain noin kolmannes osaa arvioida fysiologisen palautumisen asteensa suhteellisen hyvin. Suuri osa suomalaisista ei nuku hyvin. Unitunteja ei kerry riittävästi ja / tai uni ei ole laadultaan riittävän hyvää. Syntyy palautumisvajetta. (Uusitalo-Arola 2019).

Kun tämän kaiken yhdistää stressaavaan ja empatiakuormaa vaativaan työhön (kuten vaikkapa opetus-, hoiva- ja sosiaalialalla) on vaarana, että uupuminen tapahtuu pikkuhiljaa ja huomaamatta.

Tommy Hellsten (2011) kiteyttää samaa teemaa ”Ajan takaa – kauemmas katsomisen taidosta” -kirjassaan. Hänen mukaansa taikuri- ja miekannielijäkonsultit keräävät rahat ja ihmiset luulevat yrittävänsä löytää ratkaisun. Lopulta syntyy laite nimeltä Oravanpyörä, jossa kaatuneet jäävät jalkoihin. Sieltä heidät nostetaan ylös, kunnes osa heitetään pois. (Hellsten 2011).

Aikaa ei ole. On vain ikuisuutta. Sininen planeetta jatkaa kulkuaan eikä samalla mene oikein minnekään. Uupuneissa on meidän toivomme, heillä on mahdollisuus osoittaa meille ikuisuuden merkitys ajan ja sen hallinnan sijaan. (Hellsten 2011).

Hellsten korostaa hetken merkitystä. Vain tämä hetki on olemassa. Ei ole ”sitten kun -aikaa”. Tässä ja nyt on tärkeintä. Kiireen alttarilta pitää päästä pois. Valintojamme ohjaavat arvot. Pinnalliset arvot johtavat pinnallisiin valintoihin. Pinnalliset valinnat luovat pinnallinen elämän. Kun arvot muuttuu, valinnat muuttuu. Kun valinnat muuttuu, elämä muuttuu. Yksinkertaista, mutta ei helppoa! (Hellsten 2011).

Uskallatko sinä puhua uupumisesta? Uskallatko sinä puhua uupumisen oireistasi? Miten käy kotona, jos haluaisit puhua aiheesta? Ovatko väsymisestä ja uupumisesta puhuminen työpaikkasi sallittujen aiheiden listalla?

Työn imu ja hyvä työilmapiiri auttavat meitä jaksamaan. Työstä ja työtovereista voimme ladata voimaa vaikeina hetkinämme. Elämäntilanteemme vaihtelevat ja toisinaan kuormittavan työn rinnalla arkemme täyttyy murheista ja huolista. Itsetuntemus on yksi apu oman jaksamisen varmistamiseen. Tärkeät ihmissuhteet ja voimaannuttavat asiat vapaa-ajalla tasapainottavat kuormituspiikkejämme.

Työpaikalla voimme vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Turvallinen olo, esimiesten tuki ja vaikutusmahdollisuudet oman työn kehittämiseen ovat keskeisiä työssäviihtymisen elementtejä.

Negatiivisen puheen kehä ei tue työssäjaksamista. Toisaalta väsyminen ja uupuminen eivät saa olla sanoja, joista työpaikalla ei ole lupa puhua. Tieto uupumuksesta ei lisää tuskaa. Se antaa meille ymmärrystä nähdä hälytysmerkkejä omassa arjessamme.

Täydellisyyden tavoittelun sijaan ihan hyväkin riittää.

Hyvää syksyä!

Jokelassa 31.8.22

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry