24 x kiitos Tuusula ja sairaalaopetus!

On tullut aika kiittää kahdestakymmenestäneljästä vuodesta. Tulin Tuusulan kunnan Kalliomaan kouluun erityisluokanopettajaksi vuonna 1998. Vuodesta 2001 olen toiminut sairaalareksinä. Pitkään työrupeamaan on mahtunut lukematon määrä erilaisia työtehtäviä ja merkityksellisiä kohtaamisia.

Omaan ihmiskäsitykseeni sekä elämänasenteeseeni työskentely moniammatillisessa viitekehyksessä Kellokosken huippuammattilaisten kanssa on jättänyt merkityksellisimmän jäljen. Psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä kanssa työskentely on opettanut paljon kohtaamisen merkityksestä sekä tulevaisuudenuskon luomisen tärkeydestä.

Olen saanut oman työni sisällä toimia muutoksen johtajana sekä toimintojen ja organisaatioiden kehittäjänä. Kaikki tämä arjen rinnalla tapahtuva työ on ruokkinut omaa ammatillisen kehittymisen tarvettani sekä intohimoa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten opetuksen ja monialaisemman tuen ratkaisuiden löytämiseksi ja toteuttamiseksi paikallisesti ja valtakunnallisesti.

Rehtorin työ on yhdeltä osaltaan yksinäistä ja vertaisuuden löytäminen elintärkeää omalle työssä jaksamiselle. Sairaalaopetuksen piiristä minä löysin vertaisryhmän heti ensimmäisistä sairaalaopetuspäivistäni alkaen. Huomasin, että myös oman työpaikan ulkopuolella on ihmisiä, jotka tekevät samanlaista työtä – jakavat samat arvot ja tavoittelevat samoja asioita.

Tämän oivalluksen ansiosta sairaalaopetusverkostosta, muista sairaalaopetuksen rehtoreista ja vastuuopettajista tuli tärkein vertaisviitekehykseni oman työyhteisön rinnalle. Sain olla mukana luomassa sairaalaopetuksen nettisivustoa ja vertaisfoorumia ”Saikonet:iä” ajalla ennen sosiaalista mediaa. Myöhemmin tehtiin sairaalaopetukselle omat nettisivut ja monenmoista. Opetushallituksen ja -ministeriön koordinoimissa sairaalaopetuksen ja vaativan erityisen tuen hankkeissa sain olla mukana alusta lähtien. Palan matkaa toimin sairaalaopetusverkoston kehittämisryhmän puheenjohtajana.

Kaikki kehittäminen on tehty hyvässä yhteistyössä. Jokainen projekti, jossa olen saanut olla mukana on perustunut heikoimmassa asemassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin parantamiseen. Oma panokseni on ollut osa kaikkien mukana olleiden panosta. Yhdessä olemme saaneet ja voineet tehdä merkittäviä ja merkityksellisiä asioita lapsille, jotka ansaitsevat tulla huomioiduksi ja nähdyiksi.

Kalliomaan koulun upeaa henkilökuntaa minulla tulee eniten ikävä. Yhteisön merkitys vaativassa työssä on korvaamaton. Kokemusten jakaminen tekee yhteisöstä yksilöitä vahvempia ja erilaisten aikuisten yhteenpelaaminen opettaa koululaisille konkreettisesti elämässä tarvittavia yhteistyön taitoja kaikkien kanssa.

Lähtööni ei liity mitään erityistä dramatiikkaa. Nuorena rehtorina ajattelin, että teen vielä pari vuotta Kalliomaata. Tai jatkan tuon projektin päättymiseen saakka. 24 vuotta vierähti. Työnohjaajakoulutuksen aikana tutustuin itseeni uudelleen. Matka oli opettavainen ja tunteikaskin.

Olen 50-vuotias ja minulla on vielä pitkälti työuraa jäljellä, jos Luoja elinpäiviä suo. Olen nauttinut suunnattomasti uusista haasteista työnohjaajana. Sain ensimmäisen apurahan taiteelliseen työhön ja viimeistelen parhaillaan Loimolan Voiman kakkosalbumia.

Aloitin podcastien teon 2020-luvun karjalaisuudesta sekä varsinaiskarjalan kielen ja kulttuurin alkeiden opettamisen – samoin teemaan liittyvät soivat oppitunnit ja luennot. Toisaalta olen aloittanut myös vaativan erityisen tuen coachina ja asiantuntijana Kanta-Hämeessä sekä kolumnistina Erityiskasvatuslehdessä. Hyppään tilkkutäkkimäiseen yrittäjyyteen intoa puhkuen ja kaikista kokemuksistani kiitollisena

Sydämelliset kiitokset Tuusulan kunnalle mahdollisuudesta tehdä tärkeää työtä perusopetuksen kiintoisimmalla paikalla!

Sairaalaopetusverkostolle erityiset tsemppi-kiitokset! Konsultatiivisen sairaalaopetuksen kansallinen kehittäminen on tärkein ja vaikuttavin yksittäinen vaativan erityisen tuen kehittämistoimi Suomessa tällä hetkellä. Seurantatutkimuksen liittäminen osaksi uusien toimintamuotojen vaikuttavuuden arviointia tulee pelastamaan syrjäytymiskierteessä olevia lasten ja nuorisopsykiatrian asiakkaita merkittävästi. Tulevien hyvinvointialueiden on ymmärettävä sairaalaopetuksen oleellinen merkitys osana lasten ja nuorten mielenterveystyötä. Pandemian jälkihoito kestää 10 vuotta.

Rakkaat kiitokset Kalliomaan koulun henkilökunnalle vuosina 98-22 sekä HUS:in lasten- ja nuorisopsykiatrian huippuammattilaisille ylilääkäreistä laitoshuoltajiin!

Kiitollisena,

Mika Saatsi
sairaalareksi-evp.

TUNTEET, TYÖ JA TYÖNOHJAUS

Tunteet tekevät meidät eläviksi – tunnen, olen siis olemassa. Katja Myllyviita (2016) avaa Tunne tunteesi -teoksessaan hyvin taustoja ja tunteiden tunnistamisen vaikeuksien merkitystä oppimiseen ja varhaiseen peilaamiseen. Ei ole olemassa hyviä ja pahoja tunteita. Kaikille on oma käyttönsä. Inho pitää meidät hengissä, ettemme syö pilaantunutta ruokaa ja viha antaa voimaa puolustaa itseä ja muita. Pelko valmistaa pakenemaan tai taistelemaan eli pitää meidät hengissä.

Tunteiden ymmärrys syntyy peilauksissa toisten ihmisten kanssa. Työ on yksi merkityksellisistä peilauspaikoista. Meidän pitää oppia ymmärtämään mistä tunteet tulevat, miten ne meissä vaikuttavat ja mitä ne meille kertovat. Jos kasvattajalla on ollut vaikeuksia tunnistaa ja puhua joistain itselle vaikeista tunteista, lapsi mukautuu ja oppii saman kuin kasvattajansa.

Myllyviidan mukaan tunteiden tukahdutus tekee meistä vajavaisia ja voi aiheuttaa ongelmia ja masennusta. Tarvitsemme kaikkia tunteita. Jokaisella on kuitenkin omat vaikeutensa tiettyjen tunteiden tunnistamisen tai kieltämisen kanssa. Sosiaalisten tilanteiden lisäksi tunteet auttavat meitä tunnistamaan omia tarpeitamme ja omaa arvomaailmaamme.

Tunteet ja ajatukset tulevat ja menevät aaltoina, emmekä voi niitä kahlita. Siksi meidän pitää oppia elämään niiden kanssa.

Itselleni uuden ja kiintoisan matkan tunteisiin tarjosi Lauri Nummenmaa (2019) Tunnekartasto -kirjassaan. Tunteilla on evoluutiopohja ja koko eläinkunnasta löytyy helposti kaikki samat perustunteet: 1. suru, 2. inho, 3. viha, 4. pelko, 5. hämmästys ja 6. mielihyvä. Tunteet mukautuvat ja muuttuvat. Ympäristö ja sisäinen olotila vaikuttavat tunteen syvyyteen.

Ihminen tekee päivän aikana 35 000 päätöstä. Suurin osa tapahtuu automaattisesti ja kokemuksemme sekä tunteidemme pohjalta. Tunteet ja järki eivät ole toistensa vastakohtia – molempia tarvitaan. Minusta tuntuu, että tämä meiltä meinaa helposti unohtua. Yleistämme itsemme helposti ”tunne- tai järki-ihmiseksi”, vaikka tosiasiallisesti olemme molempia erilaisin painatuksin ja kulttuurisidonnaisuuksin.

Tunteet ja moraali ovat ryhmäsidonnaisia. Haluamme kuulua ryhmään ja jaamme ryhmässä arvomme ja moraalimme. Jos joko työ itsessään tai työryhmän arvot tuntuvat meille vieraalta, on ryhmään sitoutuminen todennäköisesti vaikeampaa tai saattaa jäädä kokonaan syntymättä.

Tunteet myös päättävät puolestamme, kun järki ei siihen kykene kirjoittaa Nummenmaa. Elämän suurissa myllerryksissä, suruissa ja shokeissa tunteemme pitävät meidät elossa.

Aivoissamme on sata miljardia 10 potenssiin 11 hermosolua, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Aivot ovat kaiken käyttäytymisen, ajattelun ja tunteiden perusta. Ihminen ei ole tyhjä taulu, johon kasvatus ja kulttuuri maalaavat persoonallisuuden, tunteet ja ajattelun.

Tunteet eivät vaadi oppimista, ne ovat. Esimerkiksi pieni vauva nauttii heti makeasta, vaikka olisi syntynyt ilman aivokuorta. Aivokuori huolehtii ajattelusta ja päättelystä. Rottavauva taasen pelkää kissaa, vaikka olisi kasvanut eristyksessä, eikä olisi ikinä kissaan törmännyt.

Kiinnostavaa oli Nummenmaan havainto siitä, että mielihyvän odottaminen tekee meidät innostuneemmaksi, kuin mielihyvän kokeminen. Tavoitellun palkkion saamisen aiheuttama dopamiinipurske saa ihmisen tai eläimen tavoittelemaan sitä tulevaisuudessa entistä hanakammin. Jos palkkion toistuva tavoitteleminen tuntuu turhalta tai ei vastaa odotuksia, motivaatio katoaa nopeasti.

Olen aina luokitellut itseni enemmän tunne-ihmiseksi. Iän mukana vahvojen tunteiden näkyminen naurun ja itkun kautta on vain lisääntynyt. Minun on vaikea elää ”varovaisesti”. Rakastan roihuta enkä kavahda surua tai muita suuria tunteita. Ne myös näkyvät naamastani. Ymmärrän, että voin itkeä ja nauraa samaan aikaan enkä koe sitä erikoisena tai outona. Oman karjalaisuuden ja kulttuuriperimän tutkiminen ja tunnustelu on ollut tärkeä osa myös työnohjaajaksi kasvamisessa.

Muusikkona on erityisen tärkeää onnistua välittämään tunnetta yleisölle. Tuossa roolissa ei tarvitse juuri pidätellä omia tunteitaan – yleensä hienosäätö riittää. Sairaalareksin työssä taasen tunteiden vaimentaminen ja tietoinen järjelle tilan antaminen ovat olleet äärimmäisen tärkeitä työssä onnistumisen edellytyksiä. Konserttilavalle ja kouluun ei kannata kävellä aivan samassa roolissa…

Työnohjaajana minun on osattava herkästi tulkita ohjattavien tunnemaisemaa ja toisaalta pystyä empatiaan samalla analysoiden ja kuulostellen mitkä tunteet minulla itselläni nousevat teemojen, keskustelun tai toiminnallisten menetelmien kautta pintaan.

Intuitio ja ihmistuntemus muodostavat tärkeimmät ilmapuntarit työnohjattavien kanssa tunteiden äärellä työskenneltäessä. Työssä olemme usein pakotettuja vaimentamaan suuria tunteita huolien ja paineiden ristivedossa. Työnohjauksen tärkeimpiä tehtäviä työhyvinvoinnin lisäämiseksi on auttaa ohjattavia tunnistamaan omia tunteitaan ja luoda uskallusta näyttää myös omaa heikkouttaan ja keskeneräisyyttään. Meidän ei tarvitsekaan olla kaikenosaajia ja -tietäjiä. Riitän omana vajavaisena itsenäni.

Jokelassa 8.12.21

Rauhallista joulun odotusta kaikille toivottaen,

Mika Saatsi
työnohjaaja STOry