Oman työhistoriani tärkeimpiä oivalluksia on ollut verkostoyhteistyön merkityksen ymmärtäminen. Kun huoli lapsen tai nuoren koulunkäynnistä ylittää sen kynnyksen, että mukaan tarvitaan muita ammattilaisia oppilaan ja perheen kanssa työskentelyyn, avautuu samalla uusia mahdollisuuksia vaikeuksien voittamiseen.

Aina pedagogiset keinot ei riitä, vaan mukaan tarvitaan opiskeluhuoltoa, perhetyötä tai muuta lastensuojelullista yhteistyötä. Toisinaan lisääntyneet psyykkisen puolen ongelmat vaativat perustason opiskeluhuollon rinnalle matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, kasvatus- ja perheneuvolan asiantuntemusta tai lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoa.

Perheiden kanssa työskentely on oleellisen tärkeä osa koulunkäynnin haasteissa. Yhteistyön rakentamiseen kannattaa satsata, sillä hyvässä ja toisia arvostavassa verkostotyössä meidän on helpompi viedä eteenpäin vaikeiltakin tuntuvia asioita.

Jostain kumman syystä opettajien koulutukseen ei juuri kuulu verkostotyön ja -dialogin opintoja. Outo oletus on, että luokanvalvoja tai erityisopettaja on automaattisesti rautainen verkostotyön ammattilainen ja osaa hahmottaa oman roolinsa merkityksen yhteistyön rakentajana perheen, oppilaan ja muiden ammattilaisten kesken. Itse asiassa kovinkaan monessa muussakaan verkostotyötä tekevässä ammatissa ei alan opiskeluihin ole kuulunut monialaisen yhteistyön sisältöjä. Tähän mie haluan muutosta.

Itse nimittäin pidän onnistunutta verkostotyötä ainoana mahdollisena keinoja auttaa oppilasta ja perhettä eteenpäin isoissa koulunkäynnin ongelmissa. Parhaimmillaan työtä voisi verrata leirinuotion sytyttämiseen. Kokoonnumme yhteisen vasta sytytetyn nuotion äärelle tehtävänämme puhaltaa tasaisesti ja rauhallisesti syttyvään liekkiin, jotta se roihahtaisi tuleen joka puolelta. Liian lujaa nuotioon puhallettaessa saatat vahingossa tuprauttaa savut toisen silmille tai pahimmassa tapauksessa koko nuotio saattaa sammua silkaksi savumereksi. Köhimällä ei päästä eteenpäin.

Osassa oppilaiden verkostoja koulu itse on koollekutsuja ja samalla verkostotyön koordinoija. Toisaalta opettaja tai opiskeluhuollon työntekijä voi olla kutsuttuna myös lastensuojelun tai erikoissairaanhoidon palaveriin koulunkäynnin asiantuntijaksi. Molemmissa tapauksissa tarvitaan ymmärrystä siitä, miten verkosto toimii sekä erityistä herkkyyttä hahmottaa tilannekuva oman ammattiroolin lisäksi oppilaan, huoltajan tai muun ammattilaisen silmin.

Suunnittelin ja toteutin yhdessä Vantaan opetustoimen kanssa opettajille suunnatun kolmen tunnin toiminnallisen verkostotyön koulutusiltapäivien sarjan, jossa pääosassa on kiireetön verkostotyön harjoittelu. Toiminnallisissa ryhmissä harjoiteltiin minipalaverein yhteistyötä opettajan, huoltajan, oppilaan ja muun ammattilaisen roolien kautta. Pääosassa ei ollut lopputulos vaan se, kuinka eri roolien kokeilemisen kautta saadaan tuntumaa muiden näkökulmiin ja tilanteisiin.

Koulutusryhmissä oli aineen- luokan-, erityis- ja erityisluokanopettajia. Osalle verkostotyö oli tuttua, muttei kukaan koskaan kertonut päässeensä harjoittelemaan näitä taitoja. Joillekin roolien ottaminen on helpompaa, kuin toisten. Olemmehan toki monella tavalla erilaisia. Rooliharjoittelu avartaa aina kuvaa omasta ammatillisuudesta.

Omat havaintoni pienryhmiä kiertäessä sekä osallistujien päivän päätteeksi antama palaute oli kiittävää. Erityisesti arvostettiin toiminnallisuutta sekä käytännönläheisyyttä. Iloitsen siitä, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto tilasi minulta kaksi koulutusta ensi syksylle Heurekaan. 25.9. ja 31.10. järjestettävien ”Opettajat verkostotyössä” -koulutusten ilmoittautuminen on nyt auki. 

Tervetuloa oppimaan itsestäsi ja verkostotyöstä uusia näkökulmia!

Tuusulassa 5.5.23

Mika Saatsi
vaativan tuen asiantuntija, työnohjaaja STOry

Artikkeli Verkostotyötä voi oppia julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.

Artikkeli ”ANNA MUN KAIKKI KESTÄÄ!” -psyykkisesti oireilevat lapset ja nuoret koulussa julkaistiin ensimmäisen kerran Karjalahipsteri.