Salla 4.7.21

Vuoden tauko bloggaamisesta päättyy loppukesän haikeudessa. Verryttelin jo keväällä muutaman rivin uusille sivuilleni, mutta säännöllisemmän kirjoittamisen aloitan nyt. Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini syyskuussa 2011 ja sen jälkeen säännöllisesti kuukausittain kesäkuuhun 20 saakka. Sairaalareksin ”Kohtaamisia” -blogi oli minulle paikka kommentoida ajankohtaisia asioita opetusalan, erityisopetuksen sekä tärkeiden yhdyspintojen: sosiaali- ja terveystoimen risteyskohdista sairaalareksin näkövinkkelistä käsin.

Opintovapaavuoteni jatkoksi olen tämän lukuvuoden 21-22 edelleen virkavapaalla Tuusulan Kalliomaan koulun rehtorin virasta. Valmistun työnohjaajaksi Helsingin yliopiston HY+ -koulutuksesta kuukauden päästä ja tarkoitukseni on tänä lukuvuonna työllistää itseni työnohjaajana ja kouluttajana. Niistä teemoista infopaketin löydät näiltä nettisivuilta. Uuden äärellä olen monella tapaa…

Muutamia työtehtäviä olen ottanut vastaan myös. Niistä jännittävin on oman kouluni musiikinopettajana toimiminen. Omaan, rakkaaseen kouluun ja sairaalaopetukseen yhdeksi iltapäiväksi viikossa tuleminen tuntuu kivalta ja oudolta samaan aikaan. Olen jälleen ”kotona”, mutten päivätyössä. Erilaisen roolini haasteet tiedostan, mutta käyn pystypäin lukuvuoteen kiinni. On nastaa ajatella olevansa taas osa Kelliksen porukoita ja päästä vaihtamaan ajatuksia työkavereiden kanssa yksinäisen pandemiaopiskeluvuoden jälkeen. Oppilaiden kanssa työskentelyä olen myös kaivannut.

Toinen erilaisella tavalla jännittävä työtehtävä toteutuu loka-joulukuussa Tuusulan opistossa. Lupauduin käynnistämään etäopetuksena toteutettavan karjalan kielen ja kulttuurin alkeiskurssin torstai-iltaisin. Karjalan kieltä olen opintovapaavuoteni aikana opiskellut omatoimisesti sekä Itä-Suomen yliopiston Suvikarjalan jatkokurssilla erinomaisen opettajan, Katerina Paalamon opetuksessa. Katerinan ja sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen kesällä tullut Adaman Gruunu on paras näkemäni karjalan kielen oppimista edistävä sarjakuvasanakirja. Sitä saa tilattua Karjalan sivistysseuralta kaikissa karjalan kielimuodoissa. Kirjan alkuperäinen kieli on varsinaiskarjalan eteläistä muotoa. Sitä samaa mikä on miunkin kieleni.

Tuonne Joensuuhun olen myös lupautunut pitämään vierailuluennon ”Karjalaisen kulttuurin jatkumossa” syyskuun loppupuolelle. Luento on osa Itä-Suomen yliopiston Karjalan kielen ja kulttuurin opintojen johdattavaa opintojaksoa. Muutenkin haluan olla tiiviisti mukana monilla alueilla karjalan kielen ja kulttuurin kehittämisessä. Työsarkaa tässä riittää kaikille karjalan kielen elvyttäjille ja aktivisteille. Yhteistyö on se mitä eniten kaivataan. Karjalan kielen tulevaisuuden kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää ja siihen minä olen sitoutunut.

Veljeni kanssa olemme saaneet kiertää ympäri Suomea Loimolan Voiman #sinnetänne2021 -kiertueella. Voi kuinka hyvältä se onkaan tuntunut! Jokainen musiikin kautta syntynyt kohtaaminen voimaannuttaa sekä esiintyjää että yleisöä. On ollut todella käsin kosketeltavaa se tunnelma minkä elävän musiikin odottaminen on saanut meissä kaikissa aikaan. Itämaisen tanssin yhdistäminen karjala-folkiin lappeenrantalaisen Kristiina Vainikan kanssa on ollut myös kiintoisa matka. Kiva, että kiertuetta on vielä jäljellä. Lisätietoa näistä touhuista löydät Loimolan somesta tai kotisivuilta.

Kouluttamista odotan myös innolla. Olen pitänyt luentoja satunnaisesti töiden ohessa noin viidentoista vuoden ajan. Tänä vuonna keskityn tähän vakavammin. Tilattavissa on ”Anna mun kaikki kestää!” -koulutuskokonaisuus. Lisäksi luennoin haastavista huoltajista ja oireilevista oppilaista. Syksyllä työn alle tulee työhyvinvointi. Haluan kasata monipuolisen kokonaisuuden, jota kommentoin moninaisten tunteiden, uupumisen ja työviihtyvyyden näkökulmasta.

Tämä on teema, jota olen opintovapaani aikana itse pohtinut ja työstänyt eniten. Kuinka usein meillä onkaan tapana osoitella muualle, kun työhyvinvoinnista puhutaan? Hyvinvointi lähtee yksilöstä. Minusta. Mitä minä haluan ja mihin olen valmis. Pahoinvoinnin takaa löytyy valitettavan paljon negaatiota, luottamuksen puutetta ja syyttäviä sormia. Kaikilla tasoilla.

Elokuu on uuden alku. Meille kaikille uutta aloittaville, koululaisille ja opiskelijoille, opettajille ja ohjaajille, rehtoreille ja opetuksen virkamiehille haluan toivottaa hyvää uutta lukuvuotta! Kohtaamisilla on edelleen väliä. Nyt ehkä jopa enemmän, kuin koskaan. Jätetään hyviä jälkiä!

Mika Saatsi

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *